Miksi kirjoitan blogia?

Yli kuukauden blogitauon jälkeen onkin hyvä hetki pohtia Ihana talo maalla -blogin Jaanalta jo ajat sitten saamaani haastetta eli syitäni bloggaamiseen. Tavallaan aihetta tuli tässä kuukauden aikana pohdittua jo senkin takia, kun aikaa ja motivaatiota ei oikein tuntunut löytyvän. Ketä varten siis kirjoitan, miten säännöllisesti juttuja pitäisi tulla ja mistä aiheista niitä sitten kirjoittaisi? Entä, jos ei syystä tai toisesta vaan huvita? Voiko vain olla kirjoittamatta ja palata uusien juttujen pariin, kun innostus taas palaa?

Pitäis, mutku

Tänä talvena tuntuu olleen vaikka mitä juttuja, jotka pitäisi tehdä, kun vain saisi aikaiseksi. Ei siis edes mitään kamalaa pakkopullaa, vaan pitkälti ihan kivoja juttuja, joita ei vaan tahdo jostakin syystä saada toteutettua.

Aurinkoenergiaa

On se ihmeellistä aina huomata, miten paljon lisäenergiaa auringonpaisteesta saa pitkän pilvisen kauden jälkeen. En edes myönnä olleeni erityisen väsynyt viimeaikoina – ainakaan nimenomaan harmaan ja pilvisen kelin vuoksi – mutta silti silmät tuntuvat avautuvan ihan eri tavalla näin kirkkaaseen päivään.

Luova tauko

Jännää, miten eri tavoin aikapaine voi vaikuttaa samaankin ihmiseen eri tilanteissa. Minä esimerkiksi koen työssä pienen kiireenpoikasen – ja tällä en nyt tarkoita mitään paniikinomaista kilpajuoksua kelloa vastaan – lähinnä työtä tehostavana tekijänä, joka auttaa keskittymään paremmin meneillään olevaan projektiin. Monessa muussa tilanteessa sen sijaan en osaa hyödyntää lähestyvän deadlinen – itse asetetun tai ulkopuolelta määritetyn – tuomaa lisäadrenaliinia lainkaan, vaan pikemminkin ahdistun ja lamaannun siitä täysin. Miksi minun muka pitäisi tämäkin asia keretä ja mikä ihmeen pakko se on saada näin tiukassa aikataulussa tehtyä?

Vai vielä tipaton?

Sää lienee suomalaisten suosituimpien valituksen aiheiden joukossa. Aina on joko liian kylmä tai kuuma, sateinen tai kuiva keli.

Säätilalle nyt ei kuitenkaan voi mitään, joten yritän yleensä ajatella positiivisesti vähän kelistä kuin kelistä. Toki viime kesäkuun kylmät viikot hieman harmittivat, kun kaikkien taimien kasvu käytännössä pysähtyi lähes kuukaudeksi ja kukinta myöhästyi reippaasti. Tuulisella säällä taas hermostun, kun hiukset ovat jatkuvasti naamalla, oli sitten kylmä tai lämmin keli.

Lupaavaa

Vuosi sitten aloitin pitkän pohdinnan jälkeen tämän blogin kirjoittamisen. Hieman epäilin, riittäisikö innostusta ja ennen kaikkea asiaa edes vuodeksi. Onneksi en luvannut kirjoittaa säännöllisesti, tai homma olisi mennyt melkoisen stressaavaksi. Varsinkin loppuvuodesta moni juttu jäi idean asteelle, kun aika ei yksinkertaisesti riittänyt kaikkeen.

Talvi yllätti taas

Joo joo, olihan siitä lumisateesta varoiteltu säätiedotuksissa jo pitkän aikaa. Ja kyllä, joka vuosihan sitä lunta tuppaa näin loppusyksystä satamaan, joten luulisi suomalaisen siihen osaavan varautua.

Aina on hyvä sää

Kevään ensimmäiset voikukat

Usein pihasta ja nurmikosta puhuessa kuulee ihmisten tuskailevan sitkeän rikkaruohon kanssa – kun ei siitä voikukasta pääse sitten millään eroon! On myrkkyjä sen hävittämiseen ja työkaluja kasvin kaivamiseen juurineen irti maasta. Mutta vaikka mitä tekisi, aina ne keltaiset kiusanhenget ilmestyvät takaisin nurmikkoa täplittämään.

Aika haastavaa (eli top vitoset)

Sain jokin aika sitten Ajatuksia Saksasta -blogin Oililta haasteen kertoa omat Top 5 -juttuni haasteessa mainituissa viidessä luokassa. Ikään kuin haaste ei itsessään olisi ollut riittävän, no, haastava, paria kuvaa vaille julkaisuvalmis tekstini katosi ensimmäisellä yrityksellä taivaan tuuliin. Minä halusin poistaa tekstistä ylimääräisen välilyönnin.

Tällaiset Top 5 -listat sain kakkoskierroksella aikaan.


Parasta kodissani

• Takkahuoneen sohva. Takkahuoneen sohvalla on kiva rentoutua työpäivän jälkeen.

• Takapiha. Pihamme ei ole suuren suuri, mutta sinne mahtuu pieni kasvimaa, pari marjapuskaa ja ehkä tulevaisuudessa myös kasvihuone. Lisäksi siellä voi nauttia kesällä auringosta ja vaikkapa kylvettää Helgan.
• Vaatehuone. Tilava vaatehuone kokovartalopeileineen pesee minusta parhaatkin vaatekaappiratkaisut 6–0.
• Takka. Talvipakkasilla takkatuli on tunnelmallinen. Lisäksi se auttaa mukavasti pitämään sähkölaskun aisoissa myös kovimmilla pakkasilla.

Keltaiset kumihanskat

Olin kauan sitä mieltä, että siivoushanskat ovat kotikäytössä turhaa hienostelua. Lisäksi olin ihan varma, että ne ovat äärimmäisen epämukavat ja hiostavat.

Muutama vuosi sitten kokeilin rakennekynsiä (jotka eivät tietenkään ole turhaa hienostelua), ja niiden hoito-ohjeessa suositeltiin siivoushanskojen käyttöä esimerkiksi tiskatessa tai muuten puhdistusaineita käsiteltäessä.

Vastahakoisesti päätin ostaa keltaiset kumihanskat siivouspäiviä varten ja totesin ne varsin käteviksi erityisesti tiskatessa. Eiväthän ne paksut ole, mutta suojaavat silti ihan mukavasti erityisen kuumalla vedellä tiskatessa. Lisäksi niillä tuntuu olevan minuun jonkinlainen psykologinen vaikutus: ihan koko päivää ei viitsi heilua kumihanskat käsissä, joten siivoukseen tulee keskityttyä huomattavasti paremmin, ja homma myös valmistuu paljon nopeammin kuin paljain käsin pölyjä pyyhkiessä.

Herneitä huonekasvina

Herneet kasvavat nopeasti, joten ne voi hyvin kylvää suoraan avomaahan kelien lämmettyä riittävästi.

Kärsimättömänä en kuitenkaan jaksanut odottaa kesää, vaan päätin kokeilla herneiden kasvattamista sisällä. En minä niitä siis itselleni, vaan papukaijallemme Helgalle, joka tykkää herneistä kuin hullu puurosta.

Kylvin maitopurkista leikattuun istutuspurkkiin viisi hernettä, joista neljä iti aivan hetkessä. Pian purkki kävi aivan liian pieneksi, joten jouduin siirtämään versot hieman isompaan kukkaruukkuun.

Joko nyt on kevät?

Kun talvellakaan ei ollut kunnon pakkasia kuin hetken aikaa eikä paksuja lumihankia juuri lainkaan, mistä tietää, milloin on kevät?

Kalenteristako? Maaliskuu kuulostaa jo aika keväiseltä - vähintään nyt alkukeväältä.

Vai pikkulintujen laulusta? Jos lähiseudun talitinttejä on uskominen, kevät on jo pitkällä. Taukoamatonta sirkutusta on kuulunut useiden viikkojen ajan, eikä se tunnu ainakaan vähenemään päin olevan.

Ehkä kauniin aurinkoisista keleistä? Olin eilen koko päivän koulutuksessa, ja lounastauolla ihailimme hotelliravintolan ikkunasta keväisen kirkasta auringonpaistetta. Tänään aamupäivällä puolestaan koko olohuone tuntui oikein kylpevän valossa, kun aurinko hetkeksi pääsi esiin pilvien takaa.

Kauniin keväinen sää tuntui houkuttelevan ulos, vaikkapa pihatöihin tai pitkälle sunnuntaikävelylle. Purevan kylmä tuuli kuitenkin rikkoi keväisen illuusion hetkessä.

Luovaa työtä

Tänä talvena ei ole tarvinnut tehdä lumitöitä kovin usein. Ihan kiva, vaikka lumen lapiointi, lakaiseminen ja kolaaminen sinänsä tehokasta hyötyliikuntaa onkin.

Alkutalvesta ne harvat kerrat olivat sitäkin turhauttavampia: ensin lunta satoi sen verran monta senttiä, ettei sitä voinut jättää oven eteen kinostumaan. Että ei muuta kuin kolaamaan. Ja viimeistään seuraavana päivänä keli sitten lämpenikin niin, että lähes kaikki lumi suli pois.

No, ainakaan sulamisvedet eivät päätyneet kellariin.

Pakkaskelillä työnsä tuloksista pääsee nauttimaan hieman kauemmin, kun juuri kolatun alueen reunalla ei heti viherrä paljas nurmialue.

Ja onhan kuivaa pakkaslunta paljon kevyempi kolata, kuin sitä plussakelin puoliksi sulattamaa nuoskaa. Jos siis toivomuksia saisi esittää, niin muutama aste pakkasta kelpaisi ensi viikollakin.

Elämän pieniä iloja

Jo oman hyvinvointini vuoksi yritän olla stressaantumatta liikaa linja-autojen ja muiden kulkuvälineiden muutaman minuutin myöhästelyistä.

Ajan kulumisesta

Usein kuulee, että aika kuluu sitä nopeammin mitä vanhemmaksi tulee. Lapsena kun karkkipäivää odotellessa tuntuu, että viikko on loputtoman pitkä, mutta jo kolmekymppisenä huomaa vuodenkin hujahtavan ihan hetkessä. Vastahan sitä äsken mietittiin, että kauanko näiden lumimassojen sulaminen kestää, ja nyt ollaan jo seuraavassa, huomattavasti vähälumisemmassa talvessa.

Hiljattain sain tietää, että ajan kulkua ei nopeutakaan ikä. Ei, syyllisiä ovat (ehkäpä iän myötä karttuvat) rutiinit. Kun aamulla herää, keittää kahvit, syö aamupalaa ja pesee hampaat aina samalla tavalla, ei näihin toimiin juurikaan kiinnitä huomiota eikä niihin kuluvaa aikaakaan sen kummemmin noteeraa. Kun näitä vielä seuraa jossakin määrin samanlaisena toistuva työpäivä, kattavatkin rutiinit jo melkoisen osan hereilläoloajasta.

Olen taipuvainen uskomaan tähän teoriaan. Kun viikonloppuna käy vaikkapa kyläilemässä tai tekee muuten jotakin tavallisesta poikkeavaa, tuntuu viikonloppu heti hyvällä tavalla paljon pitemmältä. Siitäkin huolimatta, että aikaa pelkkään rentoutumiseen ja oleiluun ei ehkä jää juuri lainkaan.

Vähän kuten viime viikonloppuna.

Mies oli lupautunut parille kaverille muuttoavuksi, joten heräsimme tavallisesta viikonlopusta poiketen jo hieman ennen kahdeksaa. En itse osallistunut muuttotöihin, vaan pidin kiireisen työviikon päätteeksi kotona kunnon siivousoperaation ennen vieraiden tuloa: pyyhin pölyt, pyykkäsin, tein monta päivää rästissä olleet lumityöt, lakaisin Helga-papukaijan silppuamat pahvit ja puulastut takan sytykkeiksi, vein peitot ja tyynyt pakkaseen tuulettumaan, tiskasin... Takkapuutkin ehdin hakea jo ennen puolta päivää.

Iltapäivällä paistelin vielä lettuja vieraille tarjottavaksi ja jossakin välissä ehdin toki hieman syömäänkin. Kaiken tämän jälkeen alkuillasta oli kiva rentoutua ja pelata pitkästä aikaa lautapelejä – vieraskoreina tosin hävisimme Monopolissa aivan pystyyn.

Kun sunnuntaina vielä jäi mukavasti aikaa rentoutua kotona ja katsella elokuvia, tuntui viikonloppu mukavalta irtiotolta arjesta ja työviikon rutiineista.

Puutarhaunelmia

Odottavan aika on pitkä, kun pihalla ei näytä lainkaan talviselta mutta puutarhatöihinkään ei pääse. Jouluksi saatu puutarhakirja vielä sattuu olemaan täynnä toinen toistaan parempia ohjeita ja vinkkejä vihannesten kasvattamiseen, ja niitä tekisi jo mieli päästä pian testaamaan.

Suunnittelemaan onneksi pääsee jo nyt, sillä taimikasvatus on muutamien kasvien osalta aloitettava jo helmikuussa. Ikävä kyllä retki Plantageniin ei tällä kertaa auttanut suunnittelussa eteenpäin, sillä myynnissä oli pääasiassa joululta yli jääneitä kukkia ja valtavat määrät muita viherkasveja vihannesten siementen sijaan.