Tomaattitraumoja

Jos oppi menee parhaiten perille kantapään kautta, olen pian täysin pätevä mestaritason puutarhuri. Satoa epäilemättä tulee keskikesästä myöhäiseen syksyyn vähintään teollisessa mittakaavassa, jos vaan tomaatit jaksavat hedelmiään hennoilla oksillaan kantaa.

Syytä ainakin olisi.

Aidan toisella puolen

Joka kevät viherryn kateudesta sitä mukaa kuin naapureiden raparperit kasvavat valtaviin mittoihin. En ole niin kiinnittänyt huomiota ruohon vihreyteen, mutta ainakin raparperi todella on rehevämpää (kuvainnollisen) aidan toisella puolen.

Viime kesänä kuulin paristakin eri lähteestä, että raparperi ei kaipaa valoa kasvaakseen, kunhan lämpöä piisaa. Hyvä keino saada raparperin kasvuun vauhtia olisi kuulemma niiden peittäminen mustalla saavilla. Sen alla raparperi kuulemani mukaan kasvaisi vauhdilla heti alkukeväästä lähtien ja tuottaisi lisäksi tavanomaista pehmeämmän makuista satoa ja pienemmät lehdet.

Taimet kasvussa

Vaikka välillä tuntuu, etten ole saanut talven ja alkukevään mittaan aikaiseksi yhtään mitään, on kodinhoitohuoneessa sentään todisteita myös päinvastaisesta.

Melkein kuin kesä!

Pitäis, mutku

Tänä talvena tuntuu olleen vaikka mitä juttuja, jotka pitäisi tehdä, kun vain saisi aikaiseksi. Ei siis edes mitään kamalaa pakkopullaa, vaan pitkälti ihan kivoja juttuja, joita ei vaan tahdo jostakin syystä saada toteutettua.

Kevätkiireitä

Viime vuonna kylvin tomaatit ja paprikat esikasvatukseen siemenpussien aikataulujen mukaan, mutta taimet olivat mielestäni ulos siirrettäessä vielä melkoisen hentoja. Kun vielä kesäkuussa kylmät kelit pysäyttivät joksikin aikaa niiden kasvun lähes kokonaan, jäi suurin osa melko runsaasta tomaattisadosta vihreäksi.

Aurinkoenergiaa

On se ihmeellistä aina huomata, miten paljon lisäenergiaa auringonpaisteesta saa pitkän pilvisen kauden jälkeen. En edes myönnä olleeni erityisen väsynyt viimeaikoina – ainakaan nimenomaan harmaan ja pilvisen kelin vuoksi – mutta silti silmät tuntuvat avautuvan ihan eri tavalla näin kirkkaaseen päivään.

Taimet pihalle

Viime vuonna vein kärsimättömänä vihannesten taimet pihalle aivan liian pieninä. Olin kyllä karaissut ne huolellisesti kantamalla kaksi leipälaatikollista taimiruukuissa kasvavia tomaatin, paprikan, kesäkurpitsan ja munakoison taimia pihalle päivittäin – aluksi vartiksi kerrallaan ja sitten yhä pidemmäksi ja pidemmäksi aikaa. Taimet olivatkin tottuneet ulkoilmaan varsin hyvin, kun siirsin ne kasvimaalle tai isompiin ruukkuihin takapihalle.

Alku aina hankala

En viittaa otsikolla niinkään osaamisen puutteeseen jotakin työtä aloittaessa – kyllä minä ikkunoita osaan pestä – kuin siihen aloittamisen hidasteena olevaan valtavaan kynnykseen. Jotenkin ikkunanpesu vaan kuulostaa niin työläältä hommalta, ettei millään viitsisi aloittaa. Ja kun näitä ikkunoitakin on – jos nyt ei ihan 506:ta – niin joka tapauksessa enemmän kuin aiemmissa asunnoissani yhteensä.

Viime kesänä koko operaatio jäi väliin, koska keväällä piti pestä sammalet katolta, ja sitä ennen olisi ollut aika turhaa alkaa pestä ikkunoita. Nehän olisi joutunut kuitenkin pesemään uudelleen katonpesun jälkeen. Kesän mittaan löytyi aina joku hyvä tekosyy olla pesemättä ikkunoita juuri silloin, ja ajatus ikkunoiden pesusta syksyllä tuntui jotenkin turhalta. Ei sitä pölyä kukaan talvella huomaisi.

Suuri koulintasavotta

Tomaatit ja muut vihannekset on hyvä koulia omiin astioihinsa siinä vaiheessa, kun taimiin on kasvanut sirkkalehtien lisäksi ensimmäiset varsinaiset lehdet. Omien tomaattieni tapauksessa tämä oli jo jokunen viikko sitten.

Ennakkosuunnittelun tärkeys kävi taas kerran ilmi vähän kantapään kautta. Olin suunnitellut koulintaa pääsiäistä edeltävälle viikonlopulle, mutta pääsimme multaostoksille vasta sen viikonlopun sunnuntaina. En tietenkään ollut tajunnut, että Hong Kongin kesäpihalta ostettava multa olisi yöpakkasten jäljiltä jäässä. Vaan olihan se.

Kevään ekat

Ensimmäinen ihan oikeasti kesäinen päivä. Ja nyt on vasta huhtikuu!

Valkosipulia näkyvissä!

Sipulin kasvattaminen siemenestä ei onnistunut tälläkään kertaa. Kylvin viime vuoden tapaan purjon ja hopeasipulin siemeniä, mutta käytin tällä kertaa idätysastioina vanhoja kananmunakennoja. Viime vuonna kylvin aika reilun määrän pikkusiemeniä kukkaruukkuun, josta aioin siirtää taimet alkukesällä kasvimaahan.

Miljoona, miljoona, miljoona ruusua

En erityisemmin välitä pihan koristekasveista omalla pihallani. Samalla vaivalla kun voi kasvattaa syötäviäkin kasveja, ja monet hyötykasvit ovat kauniita nekin.

Kärsivällisyys koetuksella

Tomaatintaimet kasvavat sellaista vauhtia, että pian on aika koulia ne isompiin ruukkuihin.

Koulimisen lisäksi taimet on tietysti myös karaistava, jotta ne ehtivät tottua ulkoilmaan ennen pysyvää siirtoa pihalle. Sitten joskus kesällä.

Sukkahousut hyötykäyttöön

Useimmilla naapureillamme on pihoillaan suuret ja ilmeisen hyvin satoa tuottavat omenapuut, mutta meidän pihassamme ei omenapuita talon ostovaiheessa ollut. Muuttovaiheessa oli: lähes ensi töiksemme avaimet saatuamme istutimme takapihalle kaksi omenapuuta.

Plantagenin myyjä suositteli oksien taivuttamista, jotta puut tuottaisivat jatkossa mahdollisimman hyvin satoa. Ja onhan omenat toki helpompi kerätä alaspäin kasvavista oksista kuin metrien korkeudesta. Katsoimme jo päälatvankin valmiiksi myyjän kanssa ja saimme häneltä yksityiskohtaiset ohjeet oksien sitomiseen.

Jostakin syystä taivuttaminen oli vain jäänyt – istutussyksynä ehkä kaikista muista muuttokiireistä ja aikaisin tulleesta talvesta johtuen, viime vuonna jostakin jo unohtuneesta syystä. Tänä vuonna päätin vihdoin saada oksat taivutettua, ennen kuin ne ehtivät kasvaa aivan valtavasti pituutta ja paksuutta. Pakkasilla hommaan tuskin kannattaa ryhtyä, etteivät oksat saman tien katkea.

Joissakin ohjeissa taivutus suositellaan tekemään kesällä jossakin tietyssä vaiheessa kasvukautta, koska siinä vaiheessa sitomisen tai painojen vaikutus on tehokkaimmillaan. Toisaalta esimerkiksi jo aiemmin mainitsemassani Suomalainen piha ja puutarha -kirjassa todetaan, että taivutus usein tehdään helppouden vuoksi kevätleikkauksen yhteydessä. Minä päätin taivuttaa oksat tänään, koska puut olivat ehtineet sulaa viimeisimpien pakkasten jäljiltä ja tänään sattui olemaan aikaa.

Rusakon hampaanjäljet reilun vuoden takaa

Sipulihuolia

Viimekeväisen sipulikokeiluni epäonnistuttua päätin vakaasti, että en enää ikinä yritä kasvattaa sipuleita siemenestä. Helpommalla pääsee, kun hakee istukassipulit puutarhakaupasta. Toisaalta päätin myös, että en enää ikinä ryhdy tomaattien ja paprikoiden taimikasvatukseen, ja kuinkas siinäkin sitten kävikään? Se selviää täältä ja täältä.

Sipulinsiemeniä oli viime kevääksi ostamissani pusseissa käytettävissä olevaan viljelyalaan nähden niin valtava määrä, että niitä jäi yli enemmän kuin yhden vuoden tarpeiksi. Niinpä päätin kuitenkin kokeilla tänä vuonna uudelleen – eihän niitä siemeniä poiskaan viitsi heittää, ja kaapeissa on tavaraa ihan riittävästi myös ilman ikuisiksi ajoiksi pyörimään jääviä siemenpusseja.

Pyörällä päästään

Kun aiemmin asuimme suunnilleen samalla etäisyydellä keskustasta kuin nyt, mutta bussipysäkki oli vain minuutin tai parin kävelymatkan päässä, valitsin hyvinkin helposti kulkuvälineeksi bussin. Syyksi kävi vaikkapa tuuli, pienenpieni sateen mahdollisuus, siitepölykausi, kiire tai milloin mikäkin.

Nyt bussipysäkille on matkaa hieman enemmän ja erityisesti kevättalvella täytyy varautua myös matkan varrella olevien lenkkipolkujen liukkauteen, joten bussi ei enää tunnukaan niin selkeästi helpommalta vaihtoehdolta. Eikä välttämättä edes nopeammalta, koska pyörällä pääsee jo monen pysäkinvälin päähän siinä ajassa, joka muuten kuluisi pysäkille kävelemiseen.

Jos tässä loputtoman pitkältä tuntuvassa, leudon lumettomassa talvessa on jotakin hyvää, niin ainakin pyöräilykauden piteneminen on plussaa. Vielä kun viimeisetkin hiekoitushiekat lakaistaisiin pois menoa hidastamasta!

Joko nyt on kevät?

Kun talvellakaan ei ollut kunnon pakkasia kuin hetken aikaa eikä paksuja lumihankia juuri lainkaan, mistä tietää, milloin on kevät?

Kalenteristako? Maaliskuu kuulostaa jo aika keväiseltä - vähintään nyt alkukeväältä.

Vai pikkulintujen laulusta? Jos lähiseudun talitinttejä on uskominen, kevät on jo pitkällä. Taukoamatonta sirkutusta on kuulunut useiden viikkojen ajan, eikä se tunnu ainakaan vähenemään päin olevan.

Ehkä kauniin aurinkoisista keleistä? Olin eilen koko päivän koulutuksessa, ja lounastauolla ihailimme hotelliravintolan ikkunasta keväisen kirkasta auringonpaistetta. Tänään aamupäivällä puolestaan koko olohuone tuntui oikein kylpevän valossa, kun aurinko hetkeksi pääsi esiin pilvien takaa.

Kauniin keväinen sää tuntui houkuttelevan ulos, vaikkapa pihatöihin tai pitkälle sunnuntaikävelylle. Purevan kylmä tuuli kuitenkin rikkoi keväisen illuusion hetkessä.

Kohti tomaattiomavaraisuutta

K-Raudan Puutarhaklubin uutiskirjeessä varoiteltiin aloittamasta taimien esikasvatusta liian aikaisin. Varmasti ihan aiheesta, koska eihän tässä voi varmaksi tietää, milloin kevät ja kesä todella tulevat ja kasvit saa pihalle kasvamaan.

Päätin kuitenkin ottaa taimikasvatuksen siinä mielessä varman päälle, että ehdin varmasti saada taimet riittävän suuriksi ennen niiden siirtämistä ulos. Ensimmäisten joukossa kylvetyt lamopinaatit hieman yllättivät, kun siemenet itivät pussin kyljessä arvioidun kahden viikon sijasta muutamassa päivässä. Samaan aikaan kylvetyt California Wonder -paprikat antoivat odottaa itseään hieman kauemmin, mutta nyt nekin kasvavat jo sellaista vauhtia, että kohta täytynee suunnitella niiden siirtoa hieman suurempiin "väliruukkuihin".

Tässä välillä ehdin saada myös Joe's Long- ja Cayennetta-chilipaprikat sekä Tasty Grill Red -vihannespaprikat kylvettyä, ja kärsimättömän odottelun jälkeen jokaisesta purkista näyttää kuin näyttäkin pilkottavan hieman vihreää. Toiveissa on siis saada sekä makeaa paprikaa että chilejä omasta pihasta.

Suomalainen piha ja puutarha -kirjan mukaan tomaatin voi kylvää maaliskuussa. Viime kesänä noudatin siemenpusseissa mainittuja aikatauluja eli kylvin tomaatit vasta maaliskuun loppupuolella tai ehkä huhtikuun alussa. Taimet olivat ilmeisesti hieman turhan pieniä siirtäessäni ne ulos, joten yllättävän suuri osa tomaateista ei ehtinyt kypsyä pihalla, vaan jouduin kantamaan ruukuissa kasvattamani tomaatit ruukkuineen päivineen sisälle ja keräämään maahan istutetuista tomaateista suurimman osan sadosta vihreinä pöydälle kypsymään.

Kaikesta huolimatta tomaattisato oli viime kesänä sen verran lupaava, että päätin tänäkin vuonna laittaa useampaakin lajiketta kasvamaan. Nyt on sitten niin Roma VF- ja Tumbling Tiger -luumutomaattia, Cherry Cascade -amppelitomaattia kuin Country Taste -pihvitomaattiakin kylvetty, joten ei kai tässä auta kuin jännätä mullan kosteuden sopivuutta ja taimien (toivottavasti) kasvaessa tulevan kesän kelejä ja lämmön riittävyyttä.

Kevätkylvöjä

Ulkona on plussan keli ja sataa vettä. Se ei voi tarkoittaa kuin yhtä asiaa: kevättä! Ja keväällä pitää aloittaa valmistelut kesän kasvimaata varten. Itse kasvimaa on toki edelleen lumipeitteen alla, mutta ensimmäiset siemenet pääsee jo kylvämään taimiruukkuihin.

Noudatin viime vuonna pitkälti siemenpakkausten ohjeita, mutta minusta suurimman osan siemenistä olisi saanut kylvää jo reilusti ohjetta aiemmin. Näin taimilla olisi ollut enemmän aikaa vahvistua ennen ulos istuttamista, ja sadolle olisi jäänyt enemmän aikaa kypsyä loppukesästä.

Nyt päätin noudattaa aiemmin mainitsemani puutarhakirjan (Suomalainen piha ja puutarha) aikataulua, jonka mukaan paprikat ja lamopinaatit voi kylvää jo helmikuussa. Tomaattien kanssa en myöskään aio viivytellä turhia, koska viime vuonnakin osa tomaateista piti kelien viilennyttyä kerätä vihreänä keittiön pöydälle kypsymään.

Lamopinaatin siemenet unohdin tietenkin laittaa etukäteen likoamaan, joten niiden kylväminen jäi huomiselle. Tänään multaan päätyivät makean California Wonder -paprikan siementen lisäksi valkosipulin "siemenet" eli ne itusilmussa kasvavat pikkukynnet.

Totta puhuen minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten nuo itusilmut on tarkoitus käyttää. Niissä kuitenkin näytti olevan kasa minikokoisia valkosipulinkynsiä, joten erottelin "kynnet" toisistaan ja kylvin isoimmat multaan. Ilmeisesti näistä pitäisi kasvaa yksikyntisiä valkosipuleita, jotka istutetaan seuraavana syksynä. Näistä sitten pitäisi tulla oikeita, monikyntisiä valkosipuleita. Jään mielenkiinnolla odottamaan.

Paprikansiemenet olen yleensä kylvänyt melko suurpiirteisen sekaisin suurehkoihin purkkeihin. Viime vuonna totesin, että järjestelmällisempi lähestymistapa säästää taimien koulintavaiheessa sekä aikaa että hermoja – ja todennäköisesti myös niitä taimia. Sikin sokin kylvetyt siemenet kun tahtovat kasvattaa juuretkin oikein kunnon solmuun, kun taas sopivan välimatkan päähän toisistaan kasvavat taimet saa huomattavasti helpommin ja vähemmillä vaurioilla irti toisistaan.

Tällä hetkellä itämässä on siis 40 paprikansiementä ja 16 valkosipulin siementä, itua tai mitä lie. Huomenna operaatio jatkuu lamopinaatilla ja lähiviikkoina mm. tomaatin, pinaatin, kesäkurpitsan ja munakoison siemenillä.