Vihdoinkin viikonloppu!

Koko viikko tuntuu menneen ohi valtavassa kiireessä. Ja silti tuntuu, että viikko oli aivan loputtoman pitkä. Piti ihan pysähtyä hetkeksi pohtimaan, ehdinkö tehdä mitään muuta kuin töitä, töitä ja töitä.

No, mahtuihan viikkoon onneksi muutakin. Kuten lounas ystävien kanssa läheisessä työpaikkaruokalassa, voltti polkupyörällä lumisateen jälkeen (ei sattunut), vierailu paikallisella kuntosalilla liikuntainspiraatiota etsimässä (löytyi, millähän sen saisi myös kestämään?) ja hieman jopa tv:n katselua ja muuta oleilua kotona.

Ajan kulumisesta

Usein kuulee, että aika kuluu sitä nopeammin mitä vanhemmaksi tulee. Lapsena kun karkkipäivää odotellessa tuntuu, että viikko on loputtoman pitkä, mutta jo kolmekymppisenä huomaa vuodenkin hujahtavan ihan hetkessä. Vastahan sitä äsken mietittiin, että kauanko näiden lumimassojen sulaminen kestää, ja nyt ollaan jo seuraavassa, huomattavasti vähälumisemmassa talvessa.

Hiljattain sain tietää, että ajan kulkua ei nopeutakaan ikä. Ei, syyllisiä ovat (ehkäpä iän myötä karttuvat) rutiinit. Kun aamulla herää, keittää kahvit, syö aamupalaa ja pesee hampaat aina samalla tavalla, ei näihin toimiin juurikaan kiinnitä huomiota eikä niihin kuluvaa aikaakaan sen kummemmin noteeraa. Kun näitä vielä seuraa jossakin määrin samanlaisena toistuva työpäivä, kattavatkin rutiinit jo melkoisen osan hereilläoloajasta.

Olen taipuvainen uskomaan tähän teoriaan. Kun viikonloppuna käy vaikkapa kyläilemässä tai tekee muuten jotakin tavallisesta poikkeavaa, tuntuu viikonloppu heti hyvällä tavalla paljon pitemmältä. Siitäkin huolimatta, että aikaa pelkkään rentoutumiseen ja oleiluun ei ehkä jää juuri lainkaan.

Vähän kuten viime viikonloppuna.

Mies oli lupautunut parille kaverille muuttoavuksi, joten heräsimme tavallisesta viikonlopusta poiketen jo hieman ennen kahdeksaa. En itse osallistunut muuttotöihin, vaan pidin kiireisen työviikon päätteeksi kotona kunnon siivousoperaation ennen vieraiden tuloa: pyyhin pölyt, pyykkäsin, tein monta päivää rästissä olleet lumityöt, lakaisin Helga-papukaijan silppuamat pahvit ja puulastut takan sytykkeiksi, vein peitot ja tyynyt pakkaseen tuulettumaan, tiskasin... Takkapuutkin ehdin hakea jo ennen puolta päivää.

Iltapäivällä paistelin vielä lettuja vieraille tarjottavaksi ja jossakin välissä ehdin toki hieman syömäänkin. Kaiken tämän jälkeen alkuillasta oli kiva rentoutua ja pelata pitkästä aikaa lautapelejä – vieraskoreina tosin hävisimme Monopolissa aivan pystyyn.

Kun sunnuntaina vielä jäi mukavasti aikaa rentoutua kotona ja katsella elokuvia, tuntui viikonloppu mukavalta irtiotolta arjesta ja työviikon rutiineista.