Ulkoilmaelämää

Keväällä, syksyllä ja talvella uskottelen itselleni, että pidän kelistä kuin kelistä. Saahan syksyllä upeita valokuvia kellastuvista lehdistä ja talvella puut saavat pakkaskelillä kauniin kuurapeitteen.

Olen myös tullut siihen tulokseen, että keleistä on turha valittaa. Eivät ne siitä muutu kuitenkaan. Sen sijaan oma mieliala pysyy paljon parempana, kun keskittyy sään kuin sään hyviin puoliin. Olivatpa ne kuinka väkipakolla etsittyjä tahansa.

Kesällä aurinkoisina päivinä joudun kuitenkin myöntämään, että olen sittenkin kesäihminen. Onhan se nyt vaan paljon pakkasta ja räntäsadetta mukavampaa, kun ulos mennessä ei tarvitse pukeutua paksuun talvitakkiin.

Niinpä tänäkin kesänä olen pyrkinyt nauttimaan vähistä todella kesäisistä päivistä täysin siemauksin, joten heti lämpötilan hipoessa kahtakymmentä olen kantanut koko liikkuvan toimistoni takapihalle.

Eihän sitä tiedä, kauanko auringosta ja lämmöstä tällä kertaa saadaan nauttia. Parasta siis nauttia jo työpäivän aikana, kun se kerran on mahdollista!