keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Kasvisruokapäivä



Opiskeluaikana söin koululla aika usein kasvisruokia ja valmistuttuani ajattelin, että täytyy alkaa kokkailla niitä itsekin ja pitää vaikkapa yksi kasvisruokapäivä viikossa. Siinä pääsisi samalla tutustumaan uusiin resepteihinkin, kun en ole aiemmin juurikaan kasvisruokia laittanut.




Valitettavan vähälle ovat uusien ruokaohjeiden kokeilut jääneet, vaikka hyllyssä on rivi erilaisia keittokirjoja. Useimpiin olen jopa laittanut merkkejä erityisen kiinnostavien ohjeiden kohdalle, jotta löydän ne helposti inspiraation iskiessä. Muutamia on tullut kokeiltua kerran tai pari, toiset ovat odotelleet sitä inspiraatiota jo useamman vuoden ajan.


Syksyllä lomamatkalta palatessamme meille tarjottiin kyläpaikassa aivan ihanaa kasvissosekeittoa, jonka ohjetta en tietenkään tajunnut kysyä. Näin ruokablogien ja erilaisten reseptisivustojen kulta-aikana ajattelin, että vastaava ohje ehkä löytyisi Internetin ihmemaasta ja lähdin toiveikkaana etsiskelemään. Juuri kaipaamaani reseptiä en löytänyt, mutta ihan hukkaan googletus ei tälläkään kertaa mennyt. Liemessä-blogista nimittäin löytyi erityisen kiinnostava ohje: kasvissosekeitto paahdetuista juureksista.





Olen hieman huono noudattamaan ruokaohjeita ja päädyin tälläkin kertaa vähän soveltamaan reseptiä. Uunin kautta pataan päätyi lanttua, bataattia, porkkanaa, pari sipulia, kukkakaalia ja kokonainen valkosipuli sekä lopuksi vielä hieman turkkilaista jugurttia kermaa korvaamaan. Hyvää tuli, vaikka maku taisi bataatista johtuen olla hieman alkuperäisen ohjeen keittoa makeampi.


perjantai 24. tammikuuta 2014

Elämän pieniä iloja

Jo oman hyvinvointini vuoksi yritän olla stressaantumatta liikaa linja-autojen ja muiden kulkuvälineiden muutaman minuutin myöhästelyistä.




















tiistai 21. tammikuuta 2014

Ajan kulumisesta

Usein kuulee, että aika kuluu sitä nopeammin mitä vanhemmaksi tulee. Lapsena kun karkkipäivää odotellessa tuntuu, että viikko on loputtoman pitkä, mutta jo kolmekymppisenä huomaa vuodenkin hujahtavan ihan hetkessä. Vastahan sitä äsken mietittiin, että kauanko näiden lumimassojen sulaminen kestää, ja nyt ollaan jo seuraavassa, huomattavasti vähälumisemmassa talvessa.


Hiljattain sain tietää, että ajan kulkua ei nopeutakaan ikä. Ei, syyllisiä ovat (ehkäpä iän myötä karttuvat) rutiinit. Kun aamulla herää, keittää kahvit, syö aamupalaa ja pesee hampaat aina samalla tavalla, ei näihin toimiin juurikaan kiinnitä huomiota eikä niihin kuluvaa aikaakaan sen kummemmin noteeraa. Kun näitä vielä seuraa jossakin määrin samanlaisena toistuva työpäivä, kattavatkin rutiinit jo melkoisen osan hereilläoloajasta.

Olen taipuvainen uskomaan tähän teoriaan. Kun viikonloppuna käy vaikkapa kyläilemässä tai tekee muuten jotakin tavallisesta poikkeavaa, tuntuu viikonloppu heti hyvällä tavalla paljon pitemmältä. Siitäkin huolimatta, että aikaa pelkkään rentoutumiseen ja oleiluun ei ehkä jää juuri lainkaan.

Vähän kuten viime viikonloppuna.


Mies oli lupautunut parille kaverille muuttoavuksi, joten heräsimme tavallisesta viikonlopusta poiketen jo hieman ennen kahdeksaa. En itse osallistunut muuttotöihin, vaan pidin kiireisen työviikon päätteeksi kotona kunnon siivousoperaation ennen vieraiden tuloa: pyyhin pölyt, pyykkäsin, tein monta päivää rästissä olleet lumityöt, lakaisin Helga-papukaijan silppuamat pahvit ja puulastut takan sytykkeiksi, vein peitot ja tyynyt pakkaseen tuulettumaan, tiskasin... Takkapuutkin ehdin hakea jo ennen puolta päivää.


Iltapäivällä paistelin vielä lettuja vieraille tarjottavaksi ja jossakin välissä ehdin toki hieman syömäänkin. Kaiken tämän jälkeen alkuillasta oli kiva rentoutua ja pelata pitkästä aikaa lautapelejä – vieraskoreina tosin hävisimme Monopolissa aivan pystyyn.

Kun sunnuntaina vielä jäi mukavasti aikaa rentoutua kotona ja katsella elokuvia, tuntui viikonloppu mukavalta irtiotolta arjesta ja työviikon rutiineista.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Pakkasen tuoksua



Lumi teki sydämen jänisverkkoon.

En erityisemmin välitä Suomen pitkästä ja kylmästä talvesta. Tai niin ainakin aina huomaan uskottelevani itselleni.

Jänöparka jäi ilman omenapuunkuoriherkkua.

Silti en voi olla ihailematta luonnon kauneutta pakkasella. Varsinkin kovimmilla pakkasilla puut ja pensaat tuntuvat saavan erityisen upeasti kimaltelevan kuurapeitteen, ja lumikin on ihanan pehmeää ja kevyttä.




Eikä mikään voita kunnon pakkaskelin lakanoihin tuomaa kirpeän raikasta tuoksua.

Eilen tuuletettiin lakanat, tänään on peittojen ja tyynyjen vuoro.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Takkatulen tunnelmaa

Tulihan se talvi vihdoin ja viimein – ainakin hetkeksi aikaa. Kun lämpötila on tukevasti pakkasen puolella, on omakotitaloa mukava lämmittää sähkön lisäksi myös takkatulen avulla.


Takkatulessa on jotakin hypnoottista. Se muuttuu jatkuvasti ja näyttää elävän. Ja välillä tuntuu, että sitä voisi tuijottaa vaikka tuntikausia.



Pelkän tuijottamisen sijaan olen viime vuosina yrittänyt saada tuota tulen liikettä ja elävää luonnetta tallennettua myös valokuviin. Ennen omakotitaloon muuttamista hyödynsin mökkireissujen aikana melkeinpä kaikki takkatulen ja pihalla olevan puugrillin lämmityksen tarjoamat tilaisuudet.



Tulen kuvaaminen on ehkä helpompaa kesällä riittävässä päivänvalossa, mutta kyllä takkatuli silti on parhaimmillaan kylmänä talvi-iltana.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Siiderinmaistajaiset

Veljeni tapaa sanoa, että kun itse tekee, saa sitä mitä tulee. Onneksi kotitekoisesta siideristämme on tupannut tulemaan oikein maukasta, vaikka lopputulos joka kerta jonkinlainen yllätys onkin.


Olin aina kuvitellut, että siiderin valmistus edellyttää monimutkaisia laitteistoja ja valtavaa tarkkuutta raaka-aineiden kanssa. Vähintäänkin siis teollisuushallin täyttäviä käymisastioita ja puristuslaitteistoja. Ja millä nekin hapot sinne pulloon saa?

Muutama vuosi sitten tästä tuli juttua joissakin tupareissa ja oletukseni kumottiin täysin. En valitettavasti enää muista, kuka omista kokemuksistaan kertoi, mutta kotikonstein oli siideri valmistunut ihan luonnon raaka-aineista, ei mistään kaupan valmistiivisteistä.

Seuraavan omenasadon aikaan päätin sitten perehtyä asiaan tarkemmin ja löysinkin ihan kerrostalokäyttöön sopivan ohjeen – käymisastia kun mahtuu helposti vaikkapa kylpyhuoneen nurkkaan ja korillisen pulloja saa soviteltua jääkaappiin ruokatarvikkeiden sekaan.

Viime syksynä saimme valtavan kuorman omenoita, joista saimme muiden omenaherkkujen lisäksi kaksi käymisastiallista eli lähes kolme korillista (0,3 litran pulloissa) kotitekoista siideriä.


Toistaiseksi on vielä arvoitus, aiheutuiko pullojen paine liiasta sokerista jälkikäymisvaiheessa vai eivätkö pikkupullot yksinkertaisesti sovi tähän tarkoitukseen. Lopputulos oli joka tapauksessa se, että yli puolet pulloista räjähti kellarissa. Aiemmin käyttämiemme, Saksasta tuotujen 0,5 litran olutpullojen kanssa moista ongelmaa ei ole ollut.

Nyt vuodenvaihteen jälkeen pääsimme vihdoin maistelemaan ehjäksi jääneiden pullojen sisältöä, ja varsin hyvältähän se ainakin ensimmäisten maistiaisten perusteella vaikuttaa. Viime vuonna saimme erittäin kuivaa siideriä, tällä kertaa maku on hieman makeampi ja samalla jotenkin viinimäisempi. Kesää kohti maku ehkä vielä hieman pehmenee, jos maltamme antaa siiderin jatkaa kypsymistään pulloissa.


Suuntaa-antavaa ohjetta katsoin ainakin viime syksynä täältä mutta käytännössä raaka-aineiden määrissä on luotettu hyvinkin suurpiirteisiin arvioihin:

  • omenoita
  • vettä
  • 300 g sokeria/mehulitra
  • askorbiinihappoa
  • sitruunahappoa

Huuhtele ja pilko omenat ämpäriin tai käymisastiaan. Kuoret ja siemenet tuovat siideriin väriä, joten ne voi surutta laittaa mukaan.

Kaada omenoiden päälle kiehuvaa vettä, niin että kaikki omenat ovat vedessä. Lisää veteen liuotettu askorbiinihappo (n. 1 teelusikallinen viittä omenakiloa kohti).

Siirrä lämpimään paikkaan ja anna seistä n. 7–10 päivää (käyminen alkaa yleensä kolmessa päivässä). Sekoita päivittäin ja hienonna samalla omenanpaloja.

Siivilöi mehu noin viikon kuluttua kankaan läpi ja lisää sokeria mehun määrän mukaisesti. Lämmitä mehua kattilassa, kunnes sokeri on sulanut, lisää veteen liuotettu sitruunahappo (n. 25 g viittä omenakiloa kohti) ja sekoita huolellisesti.

Jäähdytä siideri ja pullota se. Säilytä pullotettu siideri viileässä mutta korkita pullot vasta muutaman päivän kuluttua. Anna siiderin kypsyä muutama kuukausi pulloissa.

Kippis!

tiistai 7. tammikuuta 2014

Downshifting ja tavarasta luopuminen

Jo hetken aikaa erilaiset lehdet, blogit ja muut keskustelupalstat ovat olleet pullollaan juttuja siitä, miten varastojen siivoaminen ja liian tavaran pois heittäminen rentouttaa ja vapauttaa.

Ja kissan viikset, sanon minä. Stressin siitä hommasta saa. No, minä ainakin saan.

Muuton yhteydessä reilu vuosi sitten tuli toki käytyä niitä tavarakertymiä läpi, mutta kahden hamsterin (enkä nyt puhu lemmikkieläimistä) taloudessa kaikenlaista kampetta näyttää vuodessakin kertyvän enemmän ja vähemmän. Ja lisäksi vuoden aikana esimerkiksi moni jemmaan laitettu, jostakin syystä lukematta jäänyt lehti ehtii muuttua tarpeettomaksi roinaksi.




Uusi kotimme oli muuttovaiheessa ihan asumiskelpoinen mutta kaipasi pintojen uusimista ja muuta pientä remontintapaista vähän siellä täällä, joten tavaratkin ovat vaihtaneet paikkaa moneen kertaan remontin edetessä.




Nyt, kun huoneet alkavat olla valmiina ja hyllyt oikeilla paikoillaan, olisi hyvä aika siirtää ne väliaikaisissa varastoissa odottelevat kirjat ja muut tavarat omille paikoilleen. Mutta mistähän ne kaikki nyt löytäisi? Muutossa ihan varmasti laitoin senkin laatikon tähän kaappiin, mutta eihän se samassa paikassa ole. Vietiinköhän se kellariin – vai onko se sittenkin siellä yläkaapin perällä?





Melkoisen määrän ylimääräiseksi todettua tavaraa heitimme taas pois, kun mies innostui käymään läpi väliaikaisvarastoiksi päätyneitä eteisen kaappeja. Samalla vauhdilla saatiin työhuoneen kirjahyllykin huomattavasti siistimpään kuntoon ja moni muuttolaatikosta väliaikaiseksi roinalaariksi muuttunut pahviloota tyhjennettyä.

Siivoamista ja tavaroiden läpikäyntiä en edelleenkään suostu rentouttavaksi kutsumaan, mutta kieltämättä siistin lopputuloksen näkemisestä tulee hyvä mieli.

Siistissä rivissä hyllyssä


No, näitä ei saa ihan yhtä siististi pinoon...

lauantai 4. tammikuuta 2014

Puutarhaunelmia


Odottavan aika on pitkä, kun pihalla ei näytä lainkaan talviselta mutta puutarhatöihinkään ei pääse. Jouluksi saatu puutarhakirja vielä sattuu olemaan täynnä toinen toistaan parempia ohjeita ja vinkkejä vihannesten kasvattamiseen, ja niitä tekisi jo mieli päästä pian testaamaan.



Suunnittelemaan onneksi pääsee jo nyt, sillä taimikasvatus on muutamien kasvien osalta aloitettava jo helmikuussa. Ikävä kyllä retki Plantageniin ei tällä kertaa auttanut suunnittelussa eteenpäin, sillä myynnissä oli pääasiassa joululta yli jääneitä kukkia ja valtavat määrät muita viherkasveja vihannesten siementen sijaan.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, uusi alku

Mitä ihmettä? Eihän minun pitänyt mitään blogia kirjoittaa!

Enpä toisaalta myöskään keväällä 2011 päivän kuva -projektia aloittaessani uskonut selviytyväni haasteesta edes vuoden loppuun, mutta niinpä vain kuva numero 1000 lähestyy jo hyvää vauhtia. Yksi kuva tosin puuttuu vielä välistä, kun vasta vuorokauden vaihduttua tajusin ottaneeni kuvia vain filmikameralla. Nyt tavoitteena on paitsi päästä tuhanteen, myös saada se yksi puuttuva kuva paikalleen ennen tuon tasaluvun täyttymistä.




Blogimaailmasta huomaan innostuvani erityisesti aina ruoka- ja puutarha-aiheisia blogeja lueskellessani, joten enpä yllättyisi jos omatkin kirjoitukseni keskittyisivät suurelta osin juuri näihin aiheisiin. Kuinka paljon ja usein kirjoitusinspiraatio iskee, jääkin sitten nähtäväksi.