Iloinen myrkynkeittäjä

Pari viikkoa sitten säätiedotuksia seuraillessani jouduin vastahakoisesti myöntämään, että Suomen kesä voi sittenkin olla liian lyhyt tomaatin ja paprikan kasvatukseen takapihalla ilman kasvihuonetta.

Helppoa mutta herkkua

Rakastan keittokirjoja. Ja ruokablogeja. Joitakin ruokaohjelmiakin katson ihan mielelläni, jos kokkailun lomassa kerrotaan valmistuvan sapuskan ohje yleistajuisesti. Aakkosketjujen ilmaisjakelulehdistä selaan aina ruokasivut ja mietin, mitä kaikkia ohjeita haluaisin kokeilla.

Ihka ensimmäinen omenasato

Kun muutimme pari vuotta sitten syksyllä, istutimme lähes ensi töiksemme pihaan kaksi omenapuun tainta. Tänä keväänä molemmat kukkivat jo lupaavasti, ja valkea kuulas tuottikin puun kokoon nähden ihan mukavan sadon.

Ilmeisesti myös räksät ovat huomanneet omenoiden kypsymisen, ja kompostilla käydessäni huomasin kunnon kolon suurimmassa omenassa. Otin vihjeestä vaarin ja päätin poimia loput talteen saman tien. Jostakin syystä kun en oikein luota siihen, että räksät söisivät järjestelmällisesti aloittamansa omenan loppuun ennen seuraavaan siirtymistä.

Omenoita oli kymmenisen kappaletta, joten mitään kovin suureellista niistä ei kannattanut suunnitella. Olen hieman laiska leipuri, mutta ajattelin omenapiirakan olevan juuri sopiva käyttökohde ensimmäisille omalla pihallamme kasvaneille omenille. Ja onhan sitä nyt edes yksi omenapiirakka kesässä saatava aikaan!

Syksyn sadonkorjuuta

Pakko varmaankin uskoa, että nyt alkaa olla syksy. Ja pakko kai se on uskoa sekin, että ilman kasvihuonetta Suomen kesä nyt vaan on liian lyhyt – eikä välttämättä edes riittävän vähäluminen – tomaateille ja paprikoille.

Loppukesä ja kärpäset

Nyt näyttää taas olevan se aika vuodesta. Se, kun kesä kallistuu kohti loppuaan, lämpötilat alkavat laskea ja kelien viilentyessä on pakko pukea pitkähihainen paita kauppareissulle.

Ja se, kun banaanikärpäset yrittävät vallata joka paikan.

No ihan kiva

Blogeja lukiessa tulee välillä tunne, että toisilla kaikki mahdolliset ruokakokeilut onnistuvat aina aivan nappiin. Ja kukapa niistä vähemmän onnistuneista viitsisikään kovin kovaa meteliä pitää.

No, vaikkapa minä. Ainakin, kun tulos ei nyt mikään ihan katastrofi ollut, vaan lähinnä tylsän tavallinen ja mitäänsanomaton. Sellainen "ihan kiva". Ei pahaa, mutta ei mikään mieleenpainuva makuelämyskään. Mutta ehkä kuitenkin lupaava kokeilu, josta pienillä muutoksilla saisi herkkua aikaiseksi.

Päiväni mustaviinimarjapensaassa

Keväällä ja alkukesästä, kun kaikki alkaa kukkia, minuun iskee ahneus. Kun jo kahdessa viinimarjapensaassa on niin valtavasti kukkia, niin millaisen määrän mehua ja hilloa saisikaan, jos pensaita olisi yhtä paljon kuin naapurilla.