Ihka ensimmäinen omenasato

Kun muutimme pari vuotta sitten syksyllä, istutimme lähes ensi töiksemme pihaan kaksi omenapuun tainta. Tänä keväänä molemmat kukkivat jo lupaavasti, ja valkea kuulas tuottikin puun kokoon nähden ihan mukavan sadon.

Ilmeisesti myös räksät ovat huomanneet omenoiden kypsymisen, ja kompostilla käydessäni huomasin kunnon kolon suurimmassa omenassa. Otin vihjeestä vaarin ja päätin poimia loput talteen saman tien. Jostakin syystä kun en oikein luota siihen, että räksät söisivät järjestelmällisesti aloittamansa omenan loppuun ennen seuraavaan siirtymistä.

Omenoita oli kymmenisen kappaletta, joten mitään kovin suureellista niistä ei kannattanut suunnitella. Olen hieman laiska leipuri, mutta ajattelin omenapiirakan olevan juuri sopiva käyttökohde ensimmäisille omalla pihallamme kasvaneille omenille. Ja onhan sitä nyt edes yksi omenapiirakka kesässä saatava aikaan!

Olen yleensä käyttänyt vuosia sitten perunajauhopaketin kyljestä kopioimaani omenapiirakan ohjetta, mutta otin hiljattain ilmaisjakeluna laatikkoon kolahtaneesta Suur-Tampere-lehdestä talteen toisenlaisen ohjeen ja päätin tällä kertaa kokeilla sitä. Ohje oli uunipannulle, joten aioin aluksi puolittaa ohjeen. Omenoita ei kuitenkaan ollut aivan valtavasti, ja meillä on lisäksi hieman standardikokoa leveämpi uuni. En uskonut alkuunkaan, että omenat riittäisivät niin valtavaan piirakkaan.

Omenoita pilkkoessani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että niitä on aika reilusti puolikasta taikinaa varten, ja päätin kuitenkin tehdä kokonaisen ja paistaa sen kahdessa vuoassa. Tässä vaiheessa tosin lyhyt matematiikkani petti pahan kerran: Ohjeessa uunipellin kokoiseen piirakkaan tarvittiin yksi litra omenalohkoja ja omassa päässäni puolikkaaseen loogisesti puoli litraa. Kun päätin sittenkin olla puolittamatta taikinaa ja tehdä kaksi piirakkaa, totesin helpottuneena, että omenalohkoja on varmaan ihan riittävästi eli suunnilleen kaksi litraa.

Vaan ei hätää, herkkuja saatiin sitten tällä kertaa triplamäärä: kaksi omenapiirakkaa – yksi saman tien syötäväksi ja toinen pakastimeen – ja kunnon vuoallinen omena-kaurapaistosta. Päälle vielä kunnon loraus kotitekoista vaniljakastiketta, niin näytti kelpaavan miehellekin, joka aluksi meinasi ottaa jälkiruoaksi lasagnea. Se kun on kuulemma parempaa.

Alkuperäisessä ohjeessa puhuttiin yksinkertaisesti sulatetusta rasvasta, jonka tulkitsin aluksi tietenkin voiksi. Päätin kuitenkin kokeilla, miten kookosöljy sopisi omenapiirakkaan.

Tunnustan, etten mittaillut sulattamaani kookosöljymäärää sen kummemmin, vaan ajattelin reilun ruokalusikallisen jähmettynyttä öljyä olevan riittävän lähellä ohjeen 50:tä grammaa. Juoksevana määrä näytti aika reilulta, joten saatoin arvioida hieman yläkanttiin. Pääasia kuitenkin on, että lopputulos oli erinomaisen maistuva.

Omenapiirakka

• 2 kananmunaa
• 3 dl sokeria
• 3,5 dl maitoa
• 6 dl vehnäjauhoja
• 3 tl leivinjauhetta
• n. 50 g juoksevaa kookosöljyä
• n. 1 l omenaviipaleita

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää maito, keskenään sekoitetut jauhot ja kookosöljy kevyesti vatkaten.

Levitä taikina kahteen piirakkavuokaan (esim. Kermansaven sydämenmuotoinen piirakkavuoka tai vastaavan kokoinen käy hyvin) tai uunipannulle ja asettele omenaviipaleet taikinan pinnalle. Sirottele pinnalle hieman kanelia ja sokeria.

Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia ja tarjoile vaniljakastikkeen tai vaikkapa -jäätelön kanssa.