Pitäis, mutku

Tänä talvena tuntuu olleen vaikka mitä juttuja, jotka pitäisi tehdä, kun vain saisi aikaiseksi. Ei siis edes mitään kamalaa pakkopullaa, vaan pitkälti ihan kivoja juttuja, joita ei vaan tahdo jostakin syystä saada toteutettua.

Onneksi on perjantai

Väsyneenä pikkuongelmatkin tuntuvat joskus kasautuvan valtaviksi vuoriksi. Kengässä on kivi tai paidan sauma hiertää ja hiuksetkin ovat tuulessa koko ajan naamalla, ja se tuntuu tekevän koko päivästä aivan mahdottoman.

Kesäkurpitsamysteeri

Viime kesänä istuttamistani vihanneksista parhaiten kasvoi kesäkurpitsa. Se ei juuri säikähtänyt kovan tuulen aiheuttamia varsien halkeiluja, kasvualustana käyttämieni parvekelaatikoiden tulvimista rankkasateella tai pientä kuivuutta kaikkein kuumimpina päivinä. Melko vähäisellä hoidolla olleet kasvit tuottivat koko kesän ajan tasaisesti isoja ja maukkaita kurpitsoja.

Istutin tänä keväänä kuusi kesäkurpitsan siementä ja ajattelin, että jos ei mikään muu suostu kasvamaan – kesän keleistähän ei tomaattien ja paprikoiden istutusvaiheessa vielä ollut mitään tietoa – niin ainakin saisin tuoretta kesäkurpitsaa omasta pihastani.

Kuudesta siemenestä viisi iti ja lähti hyvään kasvuun. Kun istutusruukut alkoivat käydä taimille hieman pieniksi ja kelitkin olivat vähintäänkin kesäiset, päätin ottaa riskin ja istuttaa taimet kasvimaalle jo toukokuussa. Käsittelin taimia ilmeisen varomattomasti, koska onnistuin taittamaan kahdesta varret. En kuitenkaan irti asti, joten toivoin katkenneidenkin taimien vielä juurtuvan ja lähtevän kasvuun.

Suojasin tietysti taimet harsolla voimakkaalta auringonpaisteelta ja yön viileydeltä. Tämä osoittautuikin viime viikolla varsin tarpeelliseksi, kun helteet vaihtuivat alle 10 asteen lämpötiloihin. Kelien viilettyä pelkäsin hieman, että taimet paleltuvat.

Viljelysekaannuksia ja uusia mahdollisuuksia

Viime kesän epäonnistuneisiin kasvatuskokeiluihin kuuluivat sipulin lisäksi kukkakaali ja parsakaali. Yritin molempien tapauksessa taimikasvatusta sisällä ja alkukesästä taimien siirtoa ulos lämpimälle seinustalle kasvamaan.

Parsakaali iti varsin lupaavasti, mutta jostakin syystä hennot versot eivät ottaneet kasvaakseen vaan kuolivat yksi toisensa jälkeen jo hyvissä ajoin ennen kesän tuloa.

Kukkakaalin kohtalo sen sijaan jäi mysteeriksi. Ihmettelin mullasta kasvavia pitkiä varsia ja varsiin ilmestyneitä lehtiä, jotka eivät muistuttaneet kaupan kukkakaalia sitten vähääkään.

Muotioikkuja

Monena päivänä postilaatikolla käydessäni olen ihmetellyt muotimaailman oikkuja. Tätä ihmetystä jaksavat aina vaan aiheuttaa postilaatikkoreissulla usein jalkaani päätyvät, anopilta pari vuotta sitten lahjaksi saadut Reino-tossut.

Vielä jokunen vuosi sitten isäni täyttäessä 60 vuotta Reinot olivat lähinnä vanhempien miesten kotitossut, siinä missä saman ikäpolven naisille oli Ainoja. Muistan, kun ostimme isälle lahjaksi Reinot mökkikäyttöön ja vitsailimme, että kyllä 60-vuotias on jo riittävän vanha niitä käyttämään.

Ei mennyt kauankaan, kun yhtäkkiä kaikilla oli Reinot – kaupungilla. Ja nykyäänhän niitä saa vaikka missä eri väreissä ja kuoseissa, kokojakin on ihan kaikille vauvasta vaariin ja mummoon. Reinoilla minäkin usein postilaatikolle ja kompostille kipitän, kaupungille tai muuten ihmisten ilmoille en sentään.

Koskahan aamutakit tulevat muotiin?