Iloinen myrkynkeittäjä

Pari viikkoa sitten säätiedotuksia seuraillessani jouduin vastahakoisesti myöntämään, että Suomen kesä voi sittenkin olla liian lyhyt tomaatin ja paprikan kasvatukseen takapihalla ilman kasvihuonetta.

Maistelimme Helga-papukaijan kanssa ensimmäiset kypsät kirsikkatomaatit (kokonsa puolesta pikemminkin hernetomaatit) vasta reilusti syyskuun puolella, ja yölämpötilojen lähestyttyä uhkaavasti nollaa päätin lopulta pelastaa sen mitä pelastettavissa oli. Pari pienempää kasvia nostin ruukkuineen takkahuoneeseen ja lopuista poimin tomaatit vihreinä pöydälle kypsymään.

Kesän ensimmäiset tomaatit ja syksyn ensimmäiset pihlajanmarjat samana päivänä

Etenkin miniatyyrikokoiset kirsikkatomaatit alkoivatkin punastua mukavasti jo ensimmäisen viikon kuluessa, mutta osa suuremmista Roma- ja pihvitomaateista ei osoittanut juurikaan kypsymisen merkkejä.

Niinpä päätinkin viime viikonloppuna, että ne olisi pistettävä pataan sellaisinaan.

Evira ei suosittele raakojen vihreiden tomaattien syömistä edes kypsennettyinä, koska ne sisältävät myrkyllistä glykoalkaloidia eli tomatiinia. Kiinnostuneet siis kokeilevat tätä reseptiä omalla vastuullaan!

Itse olen sitä mieltä, että kohtuus kaikessa ja järkeä saa käyttää. Useimmat meistä uskaltautuvat kävelylle isojenkin kaupunkien keskustaan, vaikka siellä joutuu pakosti hengittelemään jonkin verran autojen myrkyllisiä pakokaasuja. Raakoja tomaattejakaan ei varmasti kannata popsia aivan kilokaupalla kerrallaan, mutta ruoan lisäkkeenä pieninä määrinä syödystä vihreästä tomaattichutneysta ei ainakaan meille tullut minkäänlaisia oireita.

Alun perin tarkoitukseni oli kokeilla elokuvamaailman innoittamana paistettuja vihreitä tomaatteja, mutta koska suurin osa sadostani oli erittäin pienikokoista eikä siis aivan ihanteellista paistettavaksi, päätin säilöä enimmät vihreäksi jääneet tomaatit chutneyksi.

Ohjeita löytyikin moneen lähtöön, ja päädyin lopulta muokkaamaan tätä ohjetta paremmin omaan makuuni (ja keittiön kaappien sisältöön) sopivaksi. En ole mikään suuri rusinoiden ystävä ja käyttämäni etikkakin oli vääränlaista, joten oma versioni poikkeaa hieman alkuperäisestä:

Chutney raaoista vihreistä tomaateista

• 2–2,5 kg vihreitä tomaatteja
• 0,5 kg sipulia
• 4 tl suolaa
• 6 dl etikkaa
• 300 g sokeria
• 3 tl valkopippuria

Pese tomaatit, pilko tomaatit ja sipulit hienoksi silpuksi. Pane pilkotut tomaatit ja sipulit sekä suola suureen kulhoon tai kattilaan, sekoita huolellisesti ja peitä astia kelmulla. Anna tomaattien tekeytyä yön yli ja valuta seuraavana päivänä tomaateista irronnut neste pois. Älä kuitenkaan huuhtele tomaatteja tässä vaiheessa.

Kaada etikka ja sokeri suureen kattilaan ja anna sokerin sulaa miedolla lämmöllä. Lämmitä sitten neste kiehumispisteeseen ja lisää tomaatit, sipuli sekä valkopippuri. Sekoita hyvin ja anna sitten chutneyn kiehua hiljalleen noin 2 tunnin ajan välillä sekoittaen.

Chutney on valmista, kun sen määrä on lähes puolittunut. Tässä vaiheessa sen pitäisi olla niin paksua, että pohjaa myöten sekoittaessa pohja näkyy lastan jäljessä hetken aikaa.

Pese lasipurkit ja kannet ja kuumenna purkkeja 125-asteisessa uunissa noin 15 minuutin ajan. Kannet voi kiehauttaa kuumassa vedessä. Täytä purkit kuumina ja sulje kannet välittömästi. Kansien keskiosan pitäisi painua alas, kun chutney jäähtyy.

Osa etikasta oli balsamicoa, joka saattaa vaikuttaa lopputuotteen väriin.

Halutessaan chutneyn voi antaa tekeytyä pari viikkoa ennen sen syömistä. Minä olin sen verran kärsimätön, että avasin vajaaksi jääneen purkin heti seuraavana päivänä ja maistelin "myrkkykeitostani" paistetun kanan kaverina. Hyvää oli ja ilokseni tomaattisato on siis saatu talteen liian lyhyestä kesästä huolimatta!