Syksyn sadonkorjuuta

Pakko varmaankin uskoa, että nyt alkaa olla syksy. Ja pakko kai se on uskoa sekin, että ilman kasvihuonetta Suomen kesä nyt vaan on liian lyhyt – eikä välttämättä edes riittävän vähäluminen – tomaateille ja paprikoille.

Loppukesä ja kärpäset

Nyt näyttää taas olevan se aika vuodesta. Se, kun kesä kallistuu kohti loppuaan, lämpötilat alkavat laskea ja kelien viilentyessä on pakko pukea pitkähihainen paita kauppareissulle.

Ja se, kun banaanikärpäset yrittävät vallata joka paikan.

No ihan kiva

Blogeja lukiessa tulee välillä tunne, että toisilla kaikki mahdolliset ruokakokeilut onnistuvat aina aivan nappiin. Ja kukapa niistä vähemmän onnistuneista viitsisikään kovin kovaa meteliä pitää.

No, vaikkapa minä. Ainakin, kun tulos ei nyt mikään ihan katastrofi ollut, vaan lähinnä tylsän tavallinen ja mitäänsanomaton. Sellainen "ihan kiva". Ei pahaa, mutta ei mikään mieleenpainuva makuelämyskään. Mutta ehkä kuitenkin lupaava kokeilu, josta pienillä muutoksilla saisi herkkua aikaiseksi.

Päiväni mustaviinimarjapensaassa

Keväällä ja alkukesästä, kun kaikki alkaa kukkia, minuun iskee ahneus. Kun jo kahdessa viinimarjapensaassa on niin valtavasti kukkia, niin millaisen määrän mehua ja hilloa saisikaan, jos pensaita olisi yhtä paljon kuin naapurilla.

Pikaruokaa arkipäivään

Välillä ruoanlaittoon ei jaksa erityisemmin panostaa, mutta silti on kiva syödä hyvää ruokaa. Ja silloin tulee jääkaapilla joskus sellainen olo, ettei täydestäkään kaapista löydy kerrassaan mitään – tai ainakin kaikki vaihtoehdot edellyttäisivät monenlaista pilkkomista, raastamista ja paistamista.

Tällä kertaa pulasta pelastivat ensisijaisesti mojitoja ja guacamolea varten ostamani limetit. Edellä mainittujen lisäksi ne nimittäin sopivat erinomaisen hyvin myös kanan tai kalan nopeaankin maustamiseen. Lisäksi riittää yksinkertaisimmillaan ripaus suolaa ja pippuria.

Yleensä paistan niin kanan kuin kalankin lisäkkeeksi vihanneksia, mutta koska pilkkominen ei tällä kertaa jaksanut innostaa, päädyin keittämään kanafileiden seuraksi kattilallisen riisiä.

Pinaattiset muurinpohjaletut

Vaihtelevien kesäsäiden seurauksena myös viljelysteni menestys on toistaiseksi ollut hieman vaihtelevaa. Esimerkiksi lamopinaatti ei ollenkaan suvainnut siirtoa avomaahan, vaikka taimiastioissa tuntui pärjäävän ulkoilmassa ihan kohtalaisesti. Kesäkurpitsa puolestaan joutui ilmeisesti naapurustossa liikuskelevan siilin suihin, joten varmana pitämästäni vihanneksesta ei saatu tällä kertaa minkäänlaisia maistiaisia.

Positiivisen yllätyksen on tänä kesänä tarjonnut pinaatti, joka näyttää kasvavan erinomaisen hyvin kelillä kuin kelillä. Nyt melkeinpä harmittaakin, etten istuttanut sitä useampaa riviä, jolloin satoa ehkä riittäisi hieman myös talven varalle pakastettavaksi. Nyt se näyttää päätyvän suoraan kasvimaalta lettupannulle. Muurinpohjalettupannulle.

Rommikirsikat

Mies sai parilta asiakkaaltaan lahjaksi marjoja, perunoita ja herneitä, ja mukana oli myös pari litraa kirsikoita. Allergisina emme voineet syödä niitä tuoreeltaan ja Helga-papukaijallekaan ei ihan tällaisia määriä herkkuja voi syöttää, joten näille oli keksittävä jokin kypsennys- tai säilöntäkeino. Hilloa en viitsinyt alkaa parista litrasta keittää, mutta muistelin kuulleeni erinäisten hedelmien ja marjojen säilömisestä alkoholiin – säilöjästä riippuen ainakin vodkaan tai rommiin.