Pinaattiset muurinpohjaletut

Vaihtelevien kesäsäiden seurauksena myös viljelysteni menestys on toistaiseksi ollut hieman vaihtelevaa. Esimerkiksi lamopinaatti ei ollenkaan suvainnut siirtoa avomaahan, vaikka taimiastioissa tuntui pärjäävän ulkoilmassa ihan kohtalaisesti. Kesäkurpitsa puolestaan joutui ilmeisesti naapurustossa liikuskelevan siilin suihin, joten varmana pitämästäni vihanneksesta ei saatu tällä kertaa minkäänlaisia maistiaisia.

Positiivisen yllätyksen on tänä kesänä tarjonnut pinaatti, joka näyttää kasvavan erinomaisen hyvin kelillä kuin kelillä. Nyt melkeinpä harmittaakin, etten istuttanut sitä useampaa riviä, jolloin satoa ehkä riittäisi hieman myös talven varalle pakastettavaksi. Nyt se näyttää päätyvän suoraan kasvimaalta lettupannulle. Muurinpohjalettupannulle.

Sekä muurinpohjalettuja että pinaattilettuja varten on olemassa monenlaista ohjetta, mutta minulla on ollut tapana käyttää molemmissa pohjana vuosien varrella hyväksi havaittua ihan tavallisten lettujen ohjetta. Siitä soveltamalla molemmat ovat onnistuneet vallan mainiosti, joten aion pysyä jatkossakin samalla linjalla.

Tällä kertaa letut valmistuivat seuraavanlaisella reseptillä:

Pinaattiletut muurinpohjapannulla

• reilusti pinaattia
• 1 iso tai pari pientä sipulia
• n. 50 g voita
• 4 kananmunaa
• n. 5 dl maitoa (saattoi mennä vähän reilusti)
• 2–3 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• valkopippuria
• mustapippuria

Pese pinaatit, silppua pinaatti ja sipuli hienoksi. Kuullota sipulia ja pinaattia hetki runsaassa voissa. Mausta ne pippureilla (ja/tai muilla haluamillasi mausteilla) oman makusi mukaan.

Vatkaa jauhot ja suola maitoon ja lisää sitten kuullotettu sipuli ja pinaatti sekä voisula (osan voista voi halutessaan sulattaa erikseen, itse sulatan voin samalla kun kuullotan sipulit ja pinaatit). Vatkaa taikina tasaiseksi ja lisää vielä kananmunat yksi kerrallaan vatkaten.

Pinaatin ja sipulin vuoksi lettujen paistaminen voi olla hieman tavallisia lettuja hankalampaa, joten erityisesti muurinpohjapannulla kannattaa tyytyä ainakin aluksi hieman pienempiin lettuihin.

Keittiövaakamme on edelleen kateissa muuton jäljiltä, joten en osaa määritellä pinaatin määrää kovin tarkasti. Olen kuitenkin tässä tapauksessa vakaasti sitä mieltä, että more is more, joten keräsin tälläkin kertaa käytännössä kaikki lehdet käyttöön. Tämänkertainen määrä oli "kaksi isoa kourallista", kun arvioidaan lehtien määrää huuhtelun jälkeen kuivaksi puristettaessa.

Ja mitä niiden pinaattilettujen kanssa sitten syödään? No, ilmeisesti ihan mitä vaan. Mies laittaa niihin italiansalaattia, minä yleensä jonkinlaista hilloa. Tällä kertaa kokeilimme myös raejuustoa, joka sopikin täytteeksi varsin hyvin, samoin kuin edellisellä pinaattilettukerralla kokeilemani fetakuutiot. Ja voisihan näitä varmaan käyttää myös tortillakuorina.