Tekisi mieli sanoa, että pitihän se arvata. Ja olisihan sen säätiedotuksen perusteella voinut toki ihan päätelläkin. Että vesisadettahan siellä oli luvassa.
Tein sen klassisen virheen, että vietin aamupäivän sisällä erinäisten askareiden parissa ja aioin mennä ulos "kohta". Kun vihdoin pääsin puoliltapäivin pihalle, ensimmäiset pisarat ropisivat jo.
Vaan eihän tässä sokerista olla ja lamopinaatin taimetkin varmaan vaan tykkäävät sadekelillä istuttamisesta, kun multa pysyy mukavan kosteana juurtumisalustana. Joten ei muuta kuin pitkähihaista paitaa päälle, kun en nyt sadetakkiani tähän hätään löytänyt. Sadepisarat ovat kesäkelilläkin yllättävän kylmiä iholla.
Matkan päässä jyrähtelevä ukkonen pyrki hieman nakertamaan päättäväisyyttäni, mutta päätin lopulta jättää senkin toistaiseksi omaan arvoonsa. Aurinko kuitenkin kurkisteli vielä sadepilvien lomasta ja uhkaavamman näköiset, violetinharmaat pilvet näyttivät olevan vielä turvallisen kaukana.
Melkoisen sotkuista puuhaa tuo savisen maan tonkiminen sadekelillä on, mutta nytpähän ovat lamopinaatit maassa. Kovin optimistinen en tosin uskalla niiden tulevaisuuden suhteen olla, sillä taimien kasvu on ollut sisälläkin melkoista kituuttamista ja varret ovat niin naurettavan ohuita, että epäilen niiden maatuvan ennen juurtumista. Mutta onpahan nyt kokeiltu niiden taimikasvatustakin, kun viime vuonna suoraan maahan kylvettynä ensimmäinenkään siemen ei suostunut itämään.
Päätin samalla hyödyntää sadekelin muiden istutusten lannoittamiseen – nythän ravinteiden luulisi imeytyvän tehokkaasti ja hajuhaitatkin jäänevät minimaalisksi. Kesän ensimmäisiä mansikoita ja herneitä odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti