Kotitekoinen viinimarjalikööri

Parina aiempana vuonna olen heittänyt mehunkeitosta jäljelle jääneen marjamassan kompostiin eli hukkaan. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että marjoissa olisi vielä mehustamisen jälkeen jotakin käyttökelpoista jäljellä, joten ajattelin niistä olevan eniten hyötyä seuraavan kesän kasvimaamultana.

Keväällä törmäsin jotakin aivan muuhun aiheeseen liittyvää työasiaa selvitellessäni Herkkusuun lautasella -blogissa olevaan vadelmaliköörin ohjeeseen ja päätin saman tien lopettaa moisen haaskauksen. Tänä vuonna siitä ylijäämämassasta tulisi kotitekoista viinimarjalikööriä!

Marjoja tulikin lukumääräisesti ihan mukavasti ja vaikka miniatyyrikokoisiksi jääneistä herukoista ei mehua kovin montaa litraa herunutkaan, mahdollisuus hyödyntää mehustuksesta jäljelle jääneet marjanrippeet lievensi harmitustani hieman.

Mehunkeiton yhteydessä, joskus kauan sitten elokuun alkupuolella suuntasin siis Alkoon vodkaostoksille, kaivoin kaapin perältä ison lasipurkin ja kippasin marjamassan ja vodkan purkkiin. Sitten vain purkki tiukasti kiinni ja kunnon ravistelun myötä kodinhoitohuoneen pöydälle kypsymään.

Kirkas viina värjäytyi mustaviinimarjoista parissa päivässä tummanvioletiksi ja läpinäkymättömäksi. Yritin parhaani mukaan muistaa hölskytellä purkkia ainakin kerran tai pari päivässä, aina ohi kulkiessani. Olettaisin, että ravistelulla saadaan kaikki maku- ja muut aineet liukenemaan marjamassasta vodkaan.

Inspiraation lähteenä toimineen ohjeen mukaan likööriä kuuluisi tässä vaiheessa kypsytellä kuukauden verran, mutta minä unohdin jätin varmuuden vuoksi liemen muhimaan suunnilleen tupla-ajaksi. Eilen päätin, että olisi ehkä jo aika siivilöidä marjat pois liköörin seasta ja pullottaa se – pitäähän sen vielä pullossakin antaa tekeytyä jonkin aikaa ennen nauttimista.

Minulla ei ollut riittävän isoa yksittäistä pulloa likööriä varten, joten kaadoin sen suodatinkankaan läpi reilunkokoiseen kulhoon ja jätin ohjeen mukaisesti marjamassan valumaan yön yli, jotta kaikki likööri saataisiin talteen sakan joutumatta pulloon. Lisäsin jo tässä vaiheessa myös hieman sokeria, jotta koko liköörimäärä makeutuisi jokseenkin tasaisesti.

Sokerin määrä on tietysti tarkistettava pullotusvaiheessa, ja ensimaisteluiden perusteella likööri vaikuttaa varsin onnistuneelta. Saapa nähdä, maltammeko odotella ohjeen mukaisesti useamman kuukauden ennen sen tarjoilua!

Viinimarjalikööri

• 1 l mehunkeitosta jäljelle jäänyttä viinimarjamassaa
• 7 dl vodkaa
• sokeria maun mukaan

Kaada marjamassa ja vodka suureen, puhtaaseen lasipurkkiin ja sulje kansi tiiviisti. Jätä purkki pariksi kuukaudeksi huoneenlämpöön ja hölskytä sitä muutaman kerran päivässä.

Jätin itse purkin valoisalle pöydälle ikkunan lähistölle, mutta toisissa ohjeissa purkki kehotetaan pitämään pimeässä. En tiedä, onko tällä marjojen tekeytymisen kannalta suurikin ero, mutta ainakin tämänkertainen kokeilu valoisassa tilassa vaikuttaisi onnistuneen. Minun tapauksessani purkin jättäminen näkyvälle paikalle varmisti ainakin sen, että muistin käydä melko säännöllisesti sitä ravistelemassa, kun taas kaappiin se olisi saattanut unohtua hieman useammaksikin kuukaudeksi oman onnensa nojaan.

Kun likööri on muhinut parin kuukauden ajan, siivilöi se suodatinkankaan läpi pulloon tai muuhun sopivaan astiaan ja lisää mukaan ruokalusikallinen sokeria. Anna liköörin valua rauhassa yön yli, jotta saat kaiken liköörin talteen puristamatta kuitenkaan sakkaa sen sekaan. Pullota likööri.

Jos pullossa on vielä liukenematonta sokeria, kääntele pulloa silloin tällöin, kunnes kaikki sokeri on liuennut. Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa sokeria vähitellen, kunnes likööri on sopivan makeaa.

Likööriä voi halutessaan maustaa vaikkapa mesiangervon kukilla. Minä päädyin tällä kertaa jättämään viinimarjan ja sokerin lisäksi muut mausteet pois, mutta kuka tietää, ehkäpä seuraavalla kerralla kokeilen jotakin hieman erilaista.

Se on kuitenkin varmaa, että aion jatkossakin kierrättää mehunkeitosta yli jäävän marjamassan vodkan kautta kompostiin.