Ulkoilmaelämää

Keväällä, syksyllä ja talvella uskottelen itselleni, että pidän kelistä kuin kelistä. Saahan syksyllä upeita valokuvia kellastuvista lehdistä ja talvella puut saavat pakkaskelillä kauniin kuurapeitteen.

Tomaattitraumoja

Jos oppi menee parhaiten perille kantapään kautta, olen pian täysin pätevä mestaritason puutarhuri. Satoa epäilemättä tulee keskikesästä myöhäiseen syksyyn vähintään teollisessa mittakaavassa, jos vaan tomaatit jaksavat hedelmiään hennoilla oksillaan kantaa.

Syytä ainakin olisi.

Blogipolulla

Blogilista lopetti toimintansa kesäkuun alussa, joten sitä kautta blogeja seuranneiden kannattaa pikapuoliin etsiä tarkoitukseen muita kanavia. Yksi vaihtoehto on vaikkapa Blogipolku, jolta minunkin blogini nyt löytyy.

Muistakaa nauttia aurinkoisesta ja melkein kesäisestä kelistä niin kauan kuin sitä taas riittää!

Aidan toisella puolen

Joka kevät viherryn kateudesta sitä mukaa kuin naapureiden raparperit kasvavat valtaviin mittoihin. En ole niin kiinnittänyt huomiota ruohon vihreyteen, mutta ainakin raparperi todella on rehevämpää (kuvainnollisen) aidan toisella puolen.

Viime kesänä kuulin paristakin eri lähteestä, että raparperi ei kaipaa valoa kasvaakseen, kunhan lämpöä piisaa. Hyvä keino saada raparperin kasvuun vauhtia olisi kuulemma niiden peittäminen mustalla saavilla. Sen alla raparperi kuulemani mukaan kasvaisi vauhdilla heti alkukeväästä lähtien ja tuottaisi lisäksi tavanomaista pehmeämmän makuista satoa ja pienemmät lehdet.

Miksi kirjoitan blogia?

Yli kuukauden blogitauon jälkeen onkin hyvä hetki pohtia Ihana talo maalla -blogin Jaanalta jo ajat sitten saamaani haastetta eli syitäni bloggaamiseen. Tavallaan aihetta tuli tässä kuukauden aikana pohdittua jo senkin takia, kun aikaa ja motivaatiota ei oikein tuntunut löytyvän. Ketä varten siis kirjoitan, miten säännöllisesti juttuja pitäisi tulla ja mistä aiheista niitä sitten kirjoittaisi? Entä, jos ei syystä tai toisesta vaan huvita? Voiko vain olla kirjoittamatta ja palata uusien juttujen pariin, kun innostus taas palaa?

Kotitekoinen tiramisujäätelö

Sen jälkeen, kun saimme joululahjaksi jäätelökoneen, olen kokeillut jos jonkinlaisia eri jäätelöitä. Yleensä jugurttipohjaisia, välillä niinkin marjaisia, että kysymys on pikemminkin pienellä jugurttitilkalla maustetusta sorbetista kuin varsinaisesta jäätelöstä.

Yksi parhaista tähän mennessä kokeilemistani versioista on hieman improvisoitu tiramisujäätelö, johon ei tule kananmunaa lainkaan alkuperäisen jälkiruoan tapaan.

Taimet kasvussa

Vaikka välillä tuntuu, etten ole saanut talven ja alkukevään mittaan aikaiseksi yhtään mitään, on kodinhoitohuoneessa sentään todisteita myös päinvastaisesta.