Vai vielä tipaton?

Sää lienee suomalaisten suosituimpien valituksen aiheiden joukossa. Aina on joko liian kylmä tai kuuma, sateinen tai kuiva keli.

Säätilalle nyt ei kuitenkaan voi mitään, joten yritän yleensä ajatella positiivisesti vähän kelistä kuin kelistä. Toki viime kesäkuun kylmät viikot hieman harmittivat, kun kaikkien taimien kasvu käytännössä pysähtyi lähes kuukaudeksi ja kukinta myöhästyi reippaasti. Tuulisella säällä taas hermostun, kun hiukset ovat jatkuvasti naamalla, oli sitten kylmä tai lämmin keli.

Lupaavaa

Vuosi sitten aloitin pitkän pohdinnan jälkeen tämän blogin kirjoittamisen. Hieman epäilin, riittäisikö innostusta ja ennen kaikkea asiaa edes vuodeksi. Onneksi en luvannut kirjoittaa säännöllisesti, tai homma olisi mennyt melkoisen stressaavaksi. Varsinkin loppuvuodesta moni juttu jäi idean asteelle, kun aika ei yksinkertaisesti riittänyt kaikkeen.

Winter Wonderland

Neuloosi

Lapsena ja kouluaikana tykkäsin neulomisesta ja teinkin varmaan joka talvi itselleni ainakin yhdet uudet lapaset. Muutamat säärystimet ja jopa villasukatkin sain aikaan, vaikka kärsivällisyyteni ei oikein tahdo riittää vahvistettuun kantapäähän keskittymiseen. Se kun eteneekin niin uskomattoman hitaasti tavalliseen, suoraan neuleeseen verrattuna.

Mehua, tuoremehua!

Olemme muutamana syksynä tehneet omenasiideriä ja ajattelimme, että käyneen omena-vesiseoksen siivilöinti pullotusvalmiiksi voisi helpottua mehulingolla. Saimmekin jokunen vuosi sitten mehulingon lahjaksi, mutta totesimme hyvin pian sen sopimattomuuden siiderintekoon: käymisvaiheessa pehmenneet omenat menivät sujuvasti läpi lingon siivilästä, joten laitteen molemmista päistä tuli melko samanlaista tasaista omenamössöä.

Testasin toki linkoa tuoreisiinkin omenoihin, joiden kanssa se tietenkin toimi paljon paremmin, ja suunnittelin kovasti tekeväni sekä talven varoiksi omenamehua että silloin tällöin vaikkapa lasillisen porkkanamehua tai muuta mukavaa. Jotenkin tämä kaikki kuitenkin jäi muutamaa kokeilua lukuun ottamatta lähinnä suunnitelman asteelle, ja linko hieman unohtui kaapin perukoille.

Viina, terva ja sauna

Kun kauan odotettu loma vihdoin lähestyy, ei sairastuminen sovi suunnitelmiin vähimmässäkään määrin. Kukapa sitä muutenkaan flunssaa kaipaisi, mutta erityisen ikävältä ajatus siitä tuntuu lentomatkan ja sukellusloman lähestyessä.

Myönnän hieman naureskelleeni erilaisille vanhan kansan parannuskeinoille, mutta miehen yskän pitkityttyä ja omankin olon tunnuttua alkuviikosta hieman normaalia heikommalta olin valmis kokeilemaan melkeinpä mitä tahansa keinoja pöpöjen karkottamiseen. Niistä kun olisi päästävä eroon ennen varhain sunnuntaiaamuna ollutta lentoa.

Tervaa meiltä ei sellaisenaan löydy, mutta onneksi flunssankarkotuskeinoissa on mistä valita. Sauna ja kuuma juoma lienevät sieltä itsestäänselvimmästä päästä, mutta päätin pelata varman päälle ja testailla useampaakin parannuskonstia ja ennen kaikkea niiden yhteisvaikutusta.

Rakastan valkosipulia, ja kun viikonloppuna kyläilleet appivanhemmat vielä jättivät muiden mukanaan tuomiensa ruokien lisäksi purkillisen valkosipulinkynsiä, rouskuttelin niitä melkoisen määrän parin päivän kuluessa. Haju varmaan tuntui jo ruudun toisellekin puolelle, mutta valkosipulin antibiottisten vaikutusten ansiosta uskon tämän olleen hajuhaittojen arvoista.

Viinimarjamehu on klassikko, ja sitäkin meiltä hieman kuivasta kesästä huolimatta löytyi vielä vajaat pari pullollista. Valkosipulin lisäksi myös hunajan pitäisi olla tehokasta taudinaiheuttajia vastaan, joten päätin lisätä sitä kuuman mehun joukkoon. Ei muuten ollut yhtään hullumpi yhdistelmä, kun mehu on tehty kokonaan ilman sokeria. Tätä joisi lämpimikseen ihan ilman flunssankarkoitustarkoitustakin.

Tervaa ei kaapeistamme löydy, mutta löylyveden sekaan lisättävää tervaista saunatuoksua oli vielä hieman pullon pohjalla. Koska en ole koskaan kuullut, mitä sillä tervalla olisi flunssan yhteydessä tarkoitus tehdä, tervan tuoksu ja leppeät löylyt saivat kelvata. Tässähän sitä paitsi hoitui otsikon mukaisesta sanonnasta kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Enää jäi puuttumaan se viina.

Appiukko mainitsi vanhana flunssanparannuskeinona jalkojen pyyhkimisen kirkkaalla viinalla. Valkosipulin vaikutuksia selvitellessäni törmäsin puolestani jollakin netin keskustelupalstalla mainintaan viinalla kastelluista sukista: tässä ohjeessa varpaiden väliin laitettiin valkosipulinkynnet, niiden päälle jalkaan vetäistiin viinassa kastellut sukat ja kokonaisuus viimeisteltiin muovipusseilla. Näissä varustuksissa kun nukkuisi yön, ei pöpöistä olisi seuraavana aamuna tietoakaan.

Loman lähestyessä ja flunssan uhatessa olin valmis kokeilemaan lähes mitä tahansa parannuskeinoja, mutta minun rajani meni märissä sukissa. Voin varsin hyvin nukkua villasukat jalassa ja valkosipuliakin voin sukkiin lisätä, mutta en hiostavia muovipusseja. Viinankin otan mieluummin sisäisesti: pari senttiä rommia ja reilu lusikallinen hunajaa mukilliseen kuumaa vettä kuulostaa mielestäni paljon viinassa lotrattuja sukkia houkuttelevammalta.

Talvi yllätti taas

Joo joo, olihan siitä lumisateesta varoiteltu säätiedotuksissa jo pitkän aikaa. Ja kyllä, joka vuosihan sitä lunta tuppaa näin loppusyksystä satamaan, joten luulisi suomalaisen siihen osaavan varautua.