Neuloosi

Lapsena ja kouluaikana tykkäsin neulomisesta ja teinkin varmaan joka talvi itselleni ainakin yhdet uudet lapaset. Muutamat säärystimet ja jopa villasukatkin sain aikaan, vaikka kärsivällisyyteni ei oikein tahdo riittää vahvistettuun kantapäähän keskittymiseen. Se kun eteneekin niin uskomattoman hitaasti tavalliseen, suoraan neuleeseen verrattuna.

Mitään suurempaa, kuten villapaitoja, tai raitoja monimutkaisemmin koristeltuja neuleita en ole koskaan tehnyt, ja kaikki tähänastiset neuleeni ovat tainneet valmistua Seitsemän veljestä -langasta. En tosin voi kehua saaneeni viime aikoina mitään uutta valmiiksi. Päin vastoin, olen korkeintaan purkanut muutamat parittomat ja peukalottomat lapaset jostakin 2000-luvun alkuvuosilta. Näistä jämälangoista on tulossa Helga-papukaijalle talviviitta, mutta sekin on ollut tekeillä jo puolisentoista vuotta. En enää edes muista, mihin neuleen edistyminen varsinaisesti tyssäsi, eikä valmistumisajasta ole enää edes arviota.

Kuivapuvun hankittuani totesin, että näin talven kynnyksellä sukellettaessa vedenpitävien kuivahanskojen alle tarvitaan ehdottomasti jotakin sopivan ohutta lämmikettä. Samalla tajusin, etten omista ensimmäisiäkään sormikkaita, vaan ainoastaan lapasia ja yhdet paksut moottoripyörähanskat. Kummatkaan eivät oikein toimi sukellushanskojen alla, joten päätin kaivaa puikot pitkästä aikaa esiin.

Seitsemän veljestä tuntui turhan paksulta lankavaihtoehdolta, mutta onneksi tuttavapiiristä löytyi apu lankojen valintaan ja hankintaan. Neulevakassa oli mukavan ohutta mutta pehmeää ja lämpimän tuntuista Teeteen alpakkalankaa, josta hetken ihmeteltyäni sain juuri luotua silmukat elämäni ensimmäisiä itse neulottavia sormikkaita varten.

Näiden olisi tarkoitus valmistua vielä ennen jäiden tuloa – saa nähdä miten tässä käy!