Viina, terva ja sauna

Kun kauan odotettu loma vihdoin lähestyy, ei sairastuminen sovi suunnitelmiin vähimmässäkään määrin. Kukapa sitä muutenkaan flunssaa kaipaisi, mutta erityisen ikävältä ajatus siitä tuntuu lentomatkan ja sukellusloman lähestyessä.

Myönnän hieman naureskelleeni erilaisille vanhan kansan parannuskeinoille, mutta miehen yskän pitkityttyä ja omankin olon tunnuttua alkuviikosta hieman normaalia heikommalta olin valmis kokeilemaan melkeinpä mitä tahansa keinoja pöpöjen karkottamiseen. Niistä kun olisi päästävä eroon ennen varhain sunnuntaiaamuna ollutta lentoa.

Tervaa meiltä ei sellaisenaan löydy, mutta onneksi flunssankarkotuskeinoissa on mistä valita. Sauna ja kuuma juoma lienevät sieltä itsestäänselvimmästä päästä, mutta päätin pelata varman päälle ja testailla useampaakin parannuskonstia ja ennen kaikkea niiden yhteisvaikutusta.

Rakastan valkosipulia, ja kun viikonloppuna kyläilleet appivanhemmat vielä jättivät muiden mukanaan tuomiensa ruokien lisäksi purkillisen valkosipulinkynsiä, rouskuttelin niitä melkoisen määrän parin päivän kuluessa. Haju varmaan tuntui jo ruudun toisellekin puolelle, mutta valkosipulin antibiottisten vaikutusten ansiosta uskon tämän olleen hajuhaittojen arvoista.

Viinimarjamehu on klassikko, ja sitäkin meiltä hieman kuivasta kesästä huolimatta löytyi vielä vajaat pari pullollista. Valkosipulin lisäksi myös hunajan pitäisi olla tehokasta taudinaiheuttajia vastaan, joten päätin lisätä sitä kuuman mehun joukkoon. Ei muuten ollut yhtään hullumpi yhdistelmä, kun mehu on tehty kokonaan ilman sokeria. Tätä joisi lämpimikseen ihan ilman flunssankarkoitustarkoitustakin.

Tervaa ei kaapeistamme löydy, mutta löylyveden sekaan lisättävää tervaista saunatuoksua oli vielä hieman pullon pohjalla. Koska en ole koskaan kuullut, mitä sillä tervalla olisi flunssan yhteydessä tarkoitus tehdä, tervan tuoksu ja leppeät löylyt saivat kelvata. Tässähän sitä paitsi hoitui otsikon mukaisesta sanonnasta kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Enää jäi puuttumaan se viina.

Appiukko mainitsi vanhana flunssanparannuskeinona jalkojen pyyhkimisen kirkkaalla viinalla. Valkosipulin vaikutuksia selvitellessäni törmäsin puolestani jollakin netin keskustelupalstalla mainintaan viinalla kastelluista sukista: tässä ohjeessa varpaiden väliin laitettiin valkosipulinkynnet, niiden päälle jalkaan vetäistiin viinassa kastellut sukat ja kokonaisuus viimeisteltiin muovipusseilla. Näissä varustuksissa kun nukkuisi yön, ei pöpöistä olisi seuraavana aamuna tietoakaan.

Loman lähestyessä ja flunssan uhatessa olin valmis kokeilemaan lähes mitä tahansa parannuskeinoja, mutta minun rajani meni märissä sukissa. Voin varsin hyvin nukkua villasukat jalassa ja valkosipuliakin voin sukkiin lisätä, mutta en hiostavia muovipusseja. Viinankin otan mieluummin sisäisesti: pari senttiä rommia ja reilu lusikallinen hunajaa mukilliseen kuumaa vettä kuulostaa mielestäni paljon viinassa lotrattuja sukkia houkuttelevammalta.

No, kannattiko?

Paha mennä sanomaan, koska en tiedä millainen flunssa minulle alun perin oli tulossa. Seuraavana aamuna olo kuitenkin oli jo hieman edellistä päivää pirteämpi, ja parani viikon mittaan entisestään. Matkaan siis päästiin ilman tukkoista nenää ja kurkkukipua. Voihan toki olla, ettei kuume olisi ilman valkosipulia ja kuumia juomiakaan noussut sen korkeammalle tai alkava kurkkukipu muuttunut yskäksi, mutta tuskin tästä kaikesta haittaakaan oli.

Niin naurettavalta kuin olo valkosipulinkynnet sukankärjissä – varpaiden välissä ne painavat ikävästi – tuntuukin, aion kyllä käydä jatkossakin uhkaavien flunssanpoikasten kimppuun samoilla keinoin.