Pitäis, mutku

Tänä talvena tuntuu olleen vaikka mitä juttuja, jotka pitäisi tehdä, kun vain saisi aikaiseksi. Ei siis edes mitään kamalaa pakkopullaa, vaan pitkälti ihan kivoja juttuja, joita ei vaan tahdo jostakin syystä saada toteutettua.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa ne sormikkaat, joiden piti alun perin valmistua ennen jäiden tuloa. Oli nimittäin tarkoitus ehtiä vielä ennen talvea sukeltamaan ja testaamaan, onko alpakka todella niin lämmintä kuin odotin. Ohje vaan oli sen verran hankala tällaiselle koko ikänsä pelkkiä peukalokiilattomia lapasia neuloneelle, ettei niistä ilman äidin apua tolkkua saanut (kiitos, äiti!). Talvi ja jäät tulivat, ja nyt ei vaan ole löytynyt inspiraatiota sormien neulomiseen silloin, kun äiti on sattunut puhelimen päähän.

Kevät  etenee näemmä sellaista vauhtia, että kohta on se inspiraatio jostakin kaivettava. Yöpakkasista huolimatta kun näyttää siltä, että jäät ovat hyvää vauhtia väistymässä sukeltamisen tieltä.

Raakasuklaatakin on pitänyt taas tehdä jo vaikka kuinka kauan, ja marraskuussa hankin Tampereen Yrittäjänaisten minimessuilla Iloisen Keittiön kojulta tarkoitusta varten pari uutta muottiakin. Kaikki tarvittavat aineet löytyivät jo silloin keittiön kaapista, mutta jotenkin en vaan koskaan muistanut koko herkkuja ennen kuin aina iltamyöhällä nukkumaanmenoajan mentyä jo ajat sitten ohi tai muuten vaan epäkäytännölliseen aikaan.

Tällä viikolla sentään sain ne uudet muotit jo ulos paketistaan.

Blogiakin pitäisi päivittää, kun aina välillä on olevinaan jotakin kerrottavaakin. Mutku... No, välillä vaan tuntuu siltä, ettei niitä ihan tavallisia sanoja tahdo löytyä. Ja kuvatkin on tietysti ihan tylsiä ja huonosti sommiteltuja ja väärin rajattuja. Jokunen jäätelökokeilu, ruokajuttu ja yleistä kevään ihmettelyä siis olisi mielessä ja nyt jo pari haastettakin jonossa, kun pääsisi tyhjän ruudun kammosta yli.

Ulkona paistaa aurinko, lumet ovat sulaneet pihalta jo monta päivää sitten ja viime keväänä leikkaamatta jäänyt pensas tontin rajalla pitäisi pistää matalaksi. Tässä tapauksessa taitaa olla parasta unohtaa tekosyyt ja inspiraation odottelu ja painua oksasaksien kanssa ulkoilemaan, kunhan aurinko ehtii takapihan puolelle asti.

Ettei se pensas taas ala vihertää, ennen kuin saan sen leikattua.