keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Nokkosvesi testissä

Sain jo kertaalleen häädettyä kirvat omenapuista mäntysuovan avulla, mutta samalla lehdet haalistuivat hieman ja saivat muutamia ruskeita läikkiäkin. Oletan, että tämä johtui saippuan ja auringonpaisteen yhteisvaikutuksesta, koska esimerkiksi saippuaa sisältävän Tolun käytöstä kirvojen torjuntaan varoiteltiin juuri tuon lehtien ruskettumisen vuoksi.


Omenapuun lehdet näyttävät kyllä toipuneen saippuakäsittelystään ihan mukavasti, mutta nyt kirvat ovat käyneet omenapuun lisäksi myös tomaattien kimppuun. Tomaatit kasvavat tällä hetkellä ilmeisesti viileän kelin vuoksi hieman heikosti muutenkin, joten en halua ryhtyä saippuoimaan niiden muutenkin turhan hentoja lehtiä kirvojen vuoksi. Sen sijaan päätin kokeilla seuraavaksi nokkosvettä (ks. yllä oleva linkki).



Viimekertaisen kirvaepisodin jälkeen pidin silmäni auki ja löysin kuin löysinkin läheisen kävelytien varresta kunnon nokkoskasvuston. Kaupungin ruohonleikkaaja oli kaiken lisäksi leikannut pientareet parin metrin leveydeltä oikein siisteiksi, joten nokkospuskaan päästäkseen ei edes tarvinnut sen kummemmin rämpiä ojan ja muiden kasvien läpi, sen kun vain keräili ämpärin täyteen nokkosta, melkein kuin kaupan hyllystä.


En tiedä, miksi en tajunnut ottaa saksia avukseni. Kankaiset puutarhahanskat sentään otin ja niillä pärjäsikin enimmäkseen varsin mainiosti, kun muisti varoa hanskan etusormessa olevaa reikää. Aioin ensin katkoa nokkosia varresta, jos sillä saisi välteltyä turhia poltteluja, mutta tähän olisi kyllä tarvittu niitä saksia. Nokkoset nimittäin halusivat varresta kiskottuna välttämättä tulla maasta juurineen, ja minä taas en niinkään välittänyt täyttää ämpäriäni multaisilla juuripaakuilla. Saksia en viitsinyt enää lähteä erikseen hakemaan, mutta yllättävän helposti se pelkkien lehtienkin keräily jopa melko ohuet kangaskäsineet käsissä onnistui.


Seisotin keräämiäni nokkosia vuorokauden verran vedessä ja aioin sumuttaa sillä niin omenapuut kuin tomaatitkin sunnuntaina. Vaan niinhän se ainakin tänä kesänä taitaa olla, että sunnuntaina sataa aina, joten päätin lykätä toimenpidettä. Ei kai sumuttamisesta mitään hyötyä olisi, jos sade pääsisi huuhtelemaan kasvit saman tien.



Vuorokauden sijaan nokkoset ehtivät lopulta liota vedessä lauantaista keskiviikkoon asti. Jos hajusta voi jotakin päätellä, niin tämän on pakko olla tehokas torjunta-aine. Kirvoista eroon pääseminen edellyttää ilmeisesti sumuttamista ainakin pariin kertaan, joten jätin ylijääneen veden nokkosineen kannen alle odottelemaan seuraavaa käyttökertaa.


Nyt sitten vaan odotellaan tuloksia ja pidetään peukkuja, että kirvat katoavat – ja mieluiten pian. Vielä kun jostakin löytäisi muutaman leppäkertun sitkeimpiä kirvoja metsästämään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti