Omenankukkia

Puolitoista vuotta sitten syksyllä istuttamamme kaksi omenapuuta ovat vielä melkoisia rääpäleitä. Ovat ne toki hieman kasvaneet pituutta ja saaneet uusia pieniä oksia, mutta ihan lähivuosina en uskaltaisi niistä kovin suurta satoa odotella.

Taimia ei ole hoidettu kovin suurella pieteetillä, vaikka ne kovin innoissamme istutimmekin jo ennen varsinaista muuttoa. Leikkaukset sentään on tehty suunnilleen myyjän ohjeiden mukaan ja kastelusta huolehdittu, mutta ensimmäisenä syksynä emme muuttokiireiden keskellä saaneet aikaiseksi taivuttaa oksia. Seuraavana keväänä se jäi – no, epäilemättä yleisen aikaansaamattomuuden seurauksena.

Tänä keväänä leikkasin omenapuut hyvissä ajoin keväällä ja viritin vihdoin vanhoista sukkahousuista painot oksien taivuttamiseen. Kivien ripustaminen hentoihin oksiin ja toisten oksien sitominen sukkahousun lahkeella puun runkoon hieman epäilytti: olin aivan varma, että ainakin ohuimmat oksat katkeaisivat heti ensimmäisessä myrskyssä.

Olen näemmä aliarvioinut puuntaimien kestävyyden ja huolenpitotarpeen pahemman kerran. Oksat eivät ole olleet millänsäkään edes kovista tuulista, toinen puu selviytyi viimekesäisestä muurahaisten invaasiosta ja toinen pienestä rusakon herkutteluhetkestä, ja molempiin alkoi kasvaa lehtiä heti kelien lämmettyä. Tänään pihalla käydessäni huomasin, että puut ovat alkaneet myös kukkia. Ja niitä kukkia on tulossa aivan valtavasti!

Saa nähdä, joko tänä kesänä pääsemme maistelemaan ensimmäisiä oman pihan omenoita.