Viimekeväisen sipulikokeiluni epäonnistuttua päätin vakaasti, että en enää ikinä yritä kasvattaa sipuleita siemenestä. Helpommalla pääsee, kun hakee istukassipulit puutarhakaupasta. Toisaalta päätin myös, että en enää ikinä ryhdy tomaattien ja paprikoiden taimikasvatukseen, ja kuinkas siinäkin sitten kävikään? Se selviää täältä ja täältä.
Sipulinsiemeniä oli viime kevääksi ostamissani pusseissa käytettävissä olevaan viljelyalaan nähden niin valtava määrä, että niitä jäi yli enemmän kuin yhden vuoden tarpeiksi. Niinpä päätin kuitenkin kokeilla tänä vuonna uudelleen – eihän niitä siemeniä poiskaan viitsi heittää, ja kaapeissa on tavaraa ihan riittävästi myös ilman ikuisiksi ajoiksi pyörimään jääviä siemenpusseja.
Istutusruukuista oli hieman pulaa enkä tajunnut alkaa keräillä maitopurkin alaosista leikattuja ruukkujakaan kovin hyvissä ajoin, joten päätin hyödyntää Helga-papukaijan leikeistä ehjäksi jääneitä kananmunakennoja. Ne osoittautuivatkin muuten ihan käytännöllisiksi tällaisten pikkusiementen kylvämiseen, mutta kastelun osalta niiden kanssa on oltava todella tarkkana. Kennoon mahtuva pieni multamäärä kun tuntuu kuivuvan todella nopeasti, mutta liikakastelukaan ei näytä olevan kovin hyväksi juuri mullasta ilmestyneille pikkuversoille. Nyt pohdiskelenkin, joko kaikki itämistä suunnittelevat siemenet ovat nostaneet päätään mullasta ja missä vaiheessa noita pikkuruisia taimen alkuja uskaltaisi alkaa siirrellä tilavampaan kasvualustaan.
Lisäjännitystä aiheuttavat tänä kelien puolesta kummallisena talvena valkosipulit. Useammankin löytämäni lähteen perusteella talvivalkosipuli kannattaa istuttaa lokakuussa hieman ennen maan jäätymistä, jotta sipulit ehtivät juurtua ja alkavat kasvaa heti kevään tultua ja maan lämmettyä riittävästi.
Istutin kuuliaisesti viimevuotisen valkosipulisatoni suurimmat ja epäilemättä herkullisimmat kynnet loka-marraskuun vaihteessa ja jännäsin mielessäni, jäikö niille riittävästi aikaa juurtua. Maahan ei sitten jäätynytkään ennen kuin tammikuussa, joten nyt jännään sitä, ehtivätkö istuttamani kynnet maatua vai kasvaako valkosipulipenkistä keväällä jotakin.
Takatalven uhka ei muutenkaan juuri lämmitä mieltä, mutta erityisesti tämä sään poukkoilu jännittää istutusten vuoksi. Vaikka vielähän tässä ehtii laittaa uudetkin itämään, jos sen oikean kevään tultua ei mullasta ala pilkottaa muuta kuin rikkaruohoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti