Takkatulessa on jotakin hypnoottista. Se muuttuu jatkuvasti ja näyttää elävän. Ja välillä tuntuu, että sitä voisi tuijottaa vaikka tuntikausia.
Pelkän tuijottamisen sijaan olen viime vuosina yrittänyt saada tuota tulen liikettä ja elävää luonnetta tallennettua myös valokuviin. Ennen omakotitaloon muuttamista hyödynsin mökkireissujen aikana melkeinpä kaikki takkatulen ja pihalla olevan puugrillin lämmityksen tarjoamat tilaisuudet.
Tulen kuvaaminen on ehkä helpompaa kesällä riittävässä päivänvalossa, mutta kyllä takkatuli silti on parhaimmillaan kylmänä talvi-iltana.
Varsinkin näin pakkasilla elävä tuli on kyllä aivan ehdoton! Musta on mahtavaa, kun aamulla pitää/saa kömpiä ulos hakemaan polttopuita ja voi viritellä tulen leivinuuniin. Siinä tulen rätistessä on sitten kiva juoda aamuteetä ja syödä aamupalaa. Onhan siitä vähän vaivaakin, mutta kun lämmitys ei ole pelkästään uunien varassa niin menee tunnelmoinnin puolelle :)
VastaaPoistaOnhan siinä puiden roudaamisessa kieltämättä oma hommansa, mutta toisaalta se elävän tulen luoma tunnelma on ehdottomasti vaivan arvoista. Viime vuoden pitkän pakkastalven jälkeen uskaltaudun jo uskomaan, ettei tässä enää voi olla kysymys edes pelkästä uutuudenviehätyksestä. :)
Poista