Siiderinmaistajaiset

Veljeni tapaa sanoa, että kun itse tekee, saa sitä mitä tulee. Onneksi kotitekoisesta siideristämme on tupannut tulemaan oikein maukasta, vaikka lopputulos joka kerta jonkinlainen yllätys onkin.

Olin aina kuvitellut, että siiderin valmistus edellyttää monimutkaisia laitteistoja ja valtavaa tarkkuutta raaka-aineiden kanssa. Vähintäänkin siis teollisuushallin täyttäviä käymisastioita ja puristuslaitteistoja. Ja millä nekin hapot sinne pulloon saa?

Muutama vuosi sitten tästä tuli juttua joissakin tupareissa ja oletukseni kumottiin täysin. En valitettavasti enää muista, kuka omista kokemuksistaan kertoi, mutta kotikonstein oli siideri valmistunut ihan luonnon raaka-aineista, ei mistään kaupan valmistiivisteistä.

Seuraavan omenasadon aikaan päätin sitten perehtyä asiaan tarkemmin ja löysinkin ihan kerrostalokäyttöön sopivan ohjeen – käymisastia kun mahtuu helposti vaikkapa kylpyhuoneen nurkkaan ja korillisen pulloja saa soviteltua jääkaappiin ruokatarvikkeiden sekaan.

Viime syksynä saimme valtavan kuorman omenoita, joista saimme muiden omenaherkkujen lisäksi kaksi käymisastiallista eli lähes kolme korillista (0,3 litran pulloissa) kotitekoista siideriä.

Toistaiseksi on vielä arvoitus, aiheutuiko pullojen paine liiasta sokerista jälkikäymisvaiheessa vai eivätkö pikkupullot yksinkertaisesti sovi tähän tarkoitukseen. Lopputulos oli joka tapauksessa se, että yli puolet pulloista räjähti kellarissa. Aiemmin käyttämiemme, Saksasta tuotujen 0,5 litran olutpullojen kanssa moista ongelmaa ei ole ollut.

Nyt vuodenvaihteen jälkeen pääsimme vihdoin maistelemaan ehjäksi jääneiden pullojen sisältöä, ja varsin hyvältähän se ainakin ensimmäisten maistiaisten perusteella vaikuttaa. Viime vuonna saimme erittäin kuivaa siideriä, tällä kertaa maku on hieman makeampi ja samalla jotenkin viinimäisempi. Kesää kohti maku ehkä vielä hieman pehmenee, jos maltamme antaa siiderin jatkaa kypsymistään pulloissa.

Suuntaa-antavaa ohjetta katsoin ainakin viime syksynä täältä mutta käytännössä raaka-aineiden määrissä on luotettu hyvinkin suurpiirteisiin arvioihin:

• omenoita
• vettä
• 300 g sokeria/mehulitra
• askorbiinihappoa
• sitruunahappoa

Huuhtele ja pilko omenat ämpäriin tai käymisastiaan. Kuoret ja siemenet tuovat siideriin väriä, joten ne voi surutta laittaa mukaan.

Kaada omenoiden päälle kiehuvaa vettä, niin että kaikki omenat ovat vedessä. Lisää veteen liuotettu askorbiinihappo (n. 1 teelusikallinen viittä omenakiloa kohti).

Siirrä lämpimään paikkaan ja anna seistä n. 7–10 päivää (käyminen alkaa yleensä kolmessa päivässä). Sekoita päivittäin ja hienonna samalla omenanpaloja.

Siivilöi mehu noin viikon kuluttua kankaan läpi ja lisää sokeria mehun määrän mukaisesti. Lämmitä mehua kattilassa, kunnes sokeri on sulanut, lisää veteen liuotettu sitruunahappo (n. 25 g viittä omenakiloa kohti) ja sekoita huolellisesti.

Jäähdytä siideri ja pullota se. Säilytä pullotettu siideri viileässä mutta korkita pullot vasta muutaman päivän kuluttua. Anna siiderin kypsyä muutama kuukausi pulloissa.

Kippis!